Apulanta: Armo
Ei mulla oikeastaan ole mitään sanottavaa.
Olen purkanut vaihteeksi pahaa oloani meilikavereihin.
Jännittää ja pelottaa. Ensimmäinen päivä uudessa työpaikassa. Tuntuu jo valmiiksi silta etten pärjää.
"Huono ihminen" -olo.
tiistaina, marraskuuta 29, 2005
lauantaina, marraskuuta 26, 2005
tiistaina, marraskuuta 22, 2005
Apokalyptisissä tunnelmissa...
Ei toi Maailmojen sota ollu niin huono kuin olin antanut muiden puheiden perusteella itseni ymmärtää. Maailmanlopun fiilikset on ainakin musta ihan viihdyttäviä ja lisäksi siinä oli jotain tollasta perin juurin retroa. Hiukan kököt tehosteet on vaan plussaa mun mielestä nykypäivänä.
Cappuccinon makuinen pepsi max on omituista...
Ei toi Maailmojen sota ollu niin huono kuin olin antanut muiden puheiden perusteella itseni ymmärtää. Maailmanlopun fiilikset on ainakin musta ihan viihdyttäviä ja lisäksi siinä oli jotain tollasta perin juurin retroa. Hiukan kököt tehosteet on vaan plussaa mun mielestä nykypäivänä.
Cappuccinon makuinen pepsi max on omituista...
maanantaina, marraskuuta 21, 2005
Mitäänsanomatonta...
Koomapäivä...
Onkohan totaalinen saamattomuus merkki masennuksesta.
Anastacia: Sick and Tired
My love is on the line
My love is on the line
My love is on the line
My love is on the line
A little late for all the things you didn't say
I'm not sad for you
But I'm sad for all the time I had to waste
'Cause I learned the truth
Your heart is in a place I no longer wanna be
I knew there'd come a day
I'd set you free
'Cause I'm sick and tired
Of always being sick and tired
[Chorus:]
Your love isn't fair
You live in a world where you didn't listen
And you didn't care
So I'm floating
Floating on air
Oh.. yeah...
No warning of such a sad song
Of broken hearts
My dreams of fairy tales and fantasy, oh
Were torn apart
I lost my peace of mind
Somewhere along the way
I knew there's come a time
You'd hear me say
I'm sick and tired
Of always being sick and tired
[Chorus 2x]
My love is on the line
My love is on the line
My love is on the line
My love is on the line
My love is on the line
[Chorus]
Tätä sitä on taas viime päivinä mietitty.
Koomapäivä...
Onkohan totaalinen saamattomuus merkki masennuksesta.
Anastacia: Sick and Tired
My love is on the line
My love is on the line
My love is on the line
My love is on the line
A little late for all the things you didn't say
I'm not sad for you
But I'm sad for all the time I had to waste
'Cause I learned the truth
Your heart is in a place I no longer wanna be
I knew there'd come a day
I'd set you free
'Cause I'm sick and tired
Of always being sick and tired
[Chorus:]
Your love isn't fair
You live in a world where you didn't listen
And you didn't care
So I'm floating
Floating on air
Oh.. yeah...
No warning of such a sad song
Of broken hearts
My dreams of fairy tales and fantasy, oh
Were torn apart
I lost my peace of mind
Somewhere along the way
I knew there's come a time
You'd hear me say
I'm sick and tired
Of always being sick and tired
[Chorus 2x]
My love is on the line
My love is on the line
My love is on the line
My love is on the line
My love is on the line
[Chorus]
Tätä sitä on taas viime päivinä mietitty.
lauantaina, marraskuuta 19, 2005
Kotirouva?
Hassu keskustelu puoliskon kanssa. Menin sitten sanomaan, että olen tuntenut itseni viime aikoina kotirouvaksi, kun kaikki talousaskareet pyykinpesusta, siivoukseen ja ruuanlaittoon ovat jääneet minun harteilleni (olenhan päivät kotona "kirjoittamassa gradua"). Tähän puoliskoni mutisi jotain mitään tekemättä kotona olosta ja siitä, että olenko miettinyt et mun täytyis tehdä jotain etten tuntisi itseäni kotirouvaksi...
Mitähän sekin sitten mahtoi tarkoittaa???
Hassu keskustelu puoliskon kanssa. Menin sitten sanomaan, että olen tuntenut itseni viime aikoina kotirouvaksi, kun kaikki talousaskareet pyykinpesusta, siivoukseen ja ruuanlaittoon ovat jääneet minun harteilleni (olenhan päivät kotona "kirjoittamassa gradua"). Tähän puoliskoni mutisi jotain mitään tekemättä kotona olosta ja siitä, että olenko miettinyt et mun täytyis tehdä jotain etten tuntisi itseäni kotirouvaksi...
Mitähän sekin sitten mahtoi tarkoittaa???
perjantaina, marraskuuta 18, 2005
blogiaddiktio
Mä olen huomannut itsessäni vakavia merkkejä blogiaddiktiosta. Seuraan hyvinkin tiiviisti muutamia blogeja. Mä olen miettinyt miksi. Onko se vaan jotain sairasta uteliaisuutta toisten ihmisten elämää kohtaan. Mut sitten luin eräässä blogissa mitä eräs toinen lukija oli kommentteihin kirjoittanut syyksi juuri tämän blogin lukemiselle.
"En tiedä miksi käyn, ehkä varmistamassa melkein joka päivä, että sun on ihan hyvä." Ja siksihän mäkin luen niitä blogeja. Kiintymyksestä ja huolesta, että toisella ei olekaan kaikki kunnossa. Joskus tuntee itsensä suorastaan avuttomaksi kun toisen ihmisen paha olo näkyy niin selvästi, mutta ei osaa tai voi auttaa, kun enhän mä edes tunne ko. henkilöä. Ja oikeastaan ton takia mäkin haluaisin, että mun blogia luettaisiin (vaikka en niin ahkerasti bloggaakaan).
Käytiin muuten eilen katsomassa ennakkoensi-illassa uusin Harry Potter. Harvalla elokuvalla taitaa olla niin laaja kohdeyleisö. Katsomossa istui ihmisiä kaikista ikäryhmistä ja paikalla oli myös aikuisia ilman lapsia. Leffa oli kyllä hieno. Ei mitään ihmeellistä, mutta viimeiseen asti hiottua fantasiaa, josta löytyy yllättävän paljon erilaisia teemoja.
Mä olen huomannut itsessäni vakavia merkkejä blogiaddiktiosta. Seuraan hyvinkin tiiviisti muutamia blogeja. Mä olen miettinyt miksi. Onko se vaan jotain sairasta uteliaisuutta toisten ihmisten elämää kohtaan. Mut sitten luin eräässä blogissa mitä eräs toinen lukija oli kommentteihin kirjoittanut syyksi juuri tämän blogin lukemiselle.
"En tiedä miksi käyn, ehkä varmistamassa melkein joka päivä, että sun on ihan hyvä." Ja siksihän mäkin luen niitä blogeja. Kiintymyksestä ja huolesta, että toisella ei olekaan kaikki kunnossa. Joskus tuntee itsensä suorastaan avuttomaksi kun toisen ihmisen paha olo näkyy niin selvästi, mutta ei osaa tai voi auttaa, kun enhän mä edes tunne ko. henkilöä. Ja oikeastaan ton takia mäkin haluaisin, että mun blogia luettaisiin (vaikka en niin ahkerasti bloggaakaan).
Käytiin muuten eilen katsomassa ennakkoensi-illassa uusin Harry Potter. Harvalla elokuvalla taitaa olla niin laaja kohdeyleisö. Katsomossa istui ihmisiä kaikista ikäryhmistä ja paikalla oli myös aikuisia ilman lapsia. Leffa oli kyllä hieno. Ei mitään ihmeellistä, mutta viimeiseen asti hiottua fantasiaa, josta löytyy yllättävän paljon erilaisia teemoja.
sunnuntaina, marraskuuta 13, 2005
lauantaina, marraskuuta 12, 2005
Tilitystä menneistä...
Viime päivinä lähes kaikissa blogeissa, joita seuraan säännöllisesti on puhuttu masennuksesta. Ikävä syysmasennus hiipii meihin kaikkiin kai jollakin tavalla. Omani on sieltä lievemmästä päästä asteikkoa. Ainoastaan yhtenä elämäni syksynä masennus on todella päässyt ihoni alle, silloin koko maailma oli musta ja ahdistava ja havahduin jossain vaiheessa siihen, että ajatukseni lähentelivät itsetuhoa.
Oman lievän syysmelankoliani lisäksi masennus on vaikuttanut elämääni muuta kautta. Ihminen, jota rakastin ja josta välitin todella paljon, enemmän kuin kenestäkään muusta koskaan, sairastui masennukseen. Vieläkään en tiedä mitä kaikkea masennuksen taustalla oli, tiedän vain että se vei minulta pois jotain arvokasta, koska en jaksanut pitää kiinni. Syytän siitä edelleen itseäni. Olin liian nuori ja heikko ymmärtämään mitä oikeastaan tapahtui. Silloin etsin vain vikoja itsestäni ja itkin itseni uneen, joka ilta. Oma mielenterveyteni alkoi kärsiä... Kaikki ne typerät asiat joita silloin tein, saadakseni huomiota edes jostain ja tunteakseni itseni naiseksi jälleen... Kaikki tekoni aiheuttivat vain lisää ahdistusta ja tuskaa. Psyykkisen tuskan voi hävittää vain fyysinen tuska. Kipu oli silloin todella kivaa ja se ajoi minut tekoihin, jotka jättivät toisenlaisia arpia.Ja kun sitä kipua ei pystynyt enää itse tuottamaan tarpeeksi, niin tästä maailmasta löytyy helposti ihmisiä auttamaan....
Vasta muutama vuosi eromme jälkeen pystyin tämän ihmisen kanssa asioista puhumaan ja kertomaan kuinka paljon häntä rakastin ja hänen puolestaan pelkäsin, mutta kertomaan myös miksi en hänen kanssaan kykene olemaan. Olen ikuisesti kiitollinen niille muutamalle hyvälle ystävälle, jotka minua silloin auttoivat. Löysin ihmisen, jolle puhua. On edelleen sääli, että hänen yksipuolinen ihastumisensa minuun ajoi meidät erilleen. Hän on kuitenkin aina muistoissani.
Tänään on kyllä ollut varsinainen nostalgia päivä... vanhat asiat vaivanneet päätä. Ei hyvä... Mutta seuraavaksi Corpse Bride ja leffan jälkeen tuttujen kanssa baariin....
Viime päivinä lähes kaikissa blogeissa, joita seuraan säännöllisesti on puhuttu masennuksesta. Ikävä syysmasennus hiipii meihin kaikkiin kai jollakin tavalla. Omani on sieltä lievemmästä päästä asteikkoa. Ainoastaan yhtenä elämäni syksynä masennus on todella päässyt ihoni alle, silloin koko maailma oli musta ja ahdistava ja havahduin jossain vaiheessa siihen, että ajatukseni lähentelivät itsetuhoa.
Oman lievän syysmelankoliani lisäksi masennus on vaikuttanut elämääni muuta kautta. Ihminen, jota rakastin ja josta välitin todella paljon, enemmän kuin kenestäkään muusta koskaan, sairastui masennukseen. Vieläkään en tiedä mitä kaikkea masennuksen taustalla oli, tiedän vain että se vei minulta pois jotain arvokasta, koska en jaksanut pitää kiinni. Syytän siitä edelleen itseäni. Olin liian nuori ja heikko ymmärtämään mitä oikeastaan tapahtui. Silloin etsin vain vikoja itsestäni ja itkin itseni uneen, joka ilta. Oma mielenterveyteni alkoi kärsiä... Kaikki ne typerät asiat joita silloin tein, saadakseni huomiota edes jostain ja tunteakseni itseni naiseksi jälleen... Kaikki tekoni aiheuttivat vain lisää ahdistusta ja tuskaa. Psyykkisen tuskan voi hävittää vain fyysinen tuska. Kipu oli silloin todella kivaa ja se ajoi minut tekoihin, jotka jättivät toisenlaisia arpia.Ja kun sitä kipua ei pystynyt enää itse tuottamaan tarpeeksi, niin tästä maailmasta löytyy helposti ihmisiä auttamaan....
Vasta muutama vuosi eromme jälkeen pystyin tämän ihmisen kanssa asioista puhumaan ja kertomaan kuinka paljon häntä rakastin ja hänen puolestaan pelkäsin, mutta kertomaan myös miksi en hänen kanssaan kykene olemaan. Olen ikuisesti kiitollinen niille muutamalle hyvälle ystävälle, jotka minua silloin auttoivat. Löysin ihmisen, jolle puhua. On edelleen sääli, että hänen yksipuolinen ihastumisensa minuun ajoi meidät erilleen. Hän on kuitenkin aina muistoissani.
Tänään on kyllä ollut varsinainen nostalgia päivä... vanhat asiat vaivanneet päätä. Ei hyvä... Mutta seuraavaksi Corpse Bride ja leffan jälkeen tuttujen kanssa baariin....
sunnuntaina, marraskuuta 06, 2005
Sunnuntaita...
Tää on taas näitä päiviä kun mikään ei tunnu oikein hyvältä. Menneisyys muistuttaa olemassa olostaan, nykyisyys on yhtä harmaata solmuista massaa ja tulevaisuus pelottaa. Mä en osaa tällä hetkellä tarttua mihinkään. Mitään ei tule tehtyä. Tuntuu vaan että en osaa. On jo valmiiksi sellainen ei tästä mitään kuitenkaan tule -kyyninen asenne.
Ystävätkin tuntuvat jotenkin kaukaisilta. Muutama on selkeästi siirtymässä uuteen elämänvaiheeseen, johon mulla ei ole aikomustakaan siirtyä. Miten näin vanha nainen voi olla näin pihalla koko ajan... Mut toisaalta, eikähän mulla ole oikeus olla just niin teini kuin mua huvittaa.
Tää on taas näitä päiviä kun mikään ei tunnu oikein hyvältä. Menneisyys muistuttaa olemassa olostaan, nykyisyys on yhtä harmaata solmuista massaa ja tulevaisuus pelottaa. Mä en osaa tällä hetkellä tarttua mihinkään. Mitään ei tule tehtyä. Tuntuu vaan että en osaa. On jo valmiiksi sellainen ei tästä mitään kuitenkaan tule -kyyninen asenne.
Ystävätkin tuntuvat jotenkin kaukaisilta. Muutama on selkeästi siirtymässä uuteen elämänvaiheeseen, johon mulla ei ole aikomustakaan siirtyä. Miten näin vanha nainen voi olla näin pihalla koko ajan... Mut toisaalta, eikähän mulla ole oikeus olla just niin teini kuin mua huvittaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
