juupa juu.. Piti sit tänään lähteä pitkästä aikaa ulos, mutta eipä sitten mennäkään. Kaveri perui tulonsa viime hetkellä. Hiukkasen masentaa, joten taidan ottaa ryypyn (tai pari) murheeseen.

Saakeli soikoon tätä tuttava piiriä. Melkein voisin sanoa että vanhaa ja väsynyttä sakkia ja itsellä vielä toi menojalka vipattaisi. Ennen (lue nuorempana) sitä saattoi lähteä ulos vaikka yksinkin ja tuttuja oli joka paikka täynnä. Sit jossain vaiheessa tuli se ikä vastaan, että yksin ei viiti lähteä ja tuttavat on jo poistuneet baarielämästä oman kullan kainaloon kotisohvalle.

Tarvitsisin siis uusia bailukavereita...Mistähän niitä sais...

Kirjoitan tästä unesta nyt muutaman päivän myöhässä. Hämmennys unen sisällöstä ja siitä, mitä alitajuntani minulle oikein yrittää sanoa on ollut keskustelun aiheena niin työ- kuin muidenkin kavereiden keskuudessa.

Unen keskeinen sisältö oli lyhyesti seuraavanlainen. Olin uudessa työkohteessa, mutta työkaverini olivat kaikki vanhoja tuttuja. Kohteessa ja työskentelytavoissa oli muutenkin jotain omituista, mutta kaikkein omituisinta oli se, että minulla ( avoliitossa elävä nainen ) oli todella kuuma ja kiihkeä seksisuhde erään julkihomon työkaverini kanssa. Tarkemmat yksityiskohdat jätän kertomatta.

Jos joku osaa selittää mitä tämäkin uni taas minusta ja ajatusmaailmastani kertoo niin selityksiä otetaan vastaan.

Kavereiden kanssa keskusteltaessa unestani monet naispuoliset tuttavani ovat kertoneet nähneensä unia, joissa he olivat miehiä ja heillä oli suhde toiseen mieheen. Mistä ikinä tämäkin kertonee....

Tai siis uuden blogin alku. Vanha vanhentui ja sillä selvä. Nyt puhaltavat uudet tuulet.

Uuden blogin aloittamiseen liittyy aina sama ongelma. Kuinka paljon kertoa itsestään, että voi edes muodollisesti säilyttää anonyymiyden. Sen verran nyt kuitenkin, että olen turkulainen (kotoisin tosin kaukaa idästä) yliopisto-opiskelija. Minua voisi varmaan jo tituleerata ikuiseksi opiskelijaksi, sillä niin kauan olen yliopiston penkkejä kuluttanut. Nyt tosin olisi enää se suurin ponnistus jäljellä, mutta minkäs teet kun työelämässä on niin hauskaa.Muutenkin olen ihminen jolta on tuo aikuiseksi kasvaminen tainnut unohtua. Elän hyvin pitkälti samanlaista elämää kuin kymmenen vuotta sitten. Mutta miksikäs hyvää muuttamaan.

Tänne eksyin muutaman seuraamani blogin välityksellä ja ajattelin itsekkin taas pitkästä aikaa kirjoitella. Sitä ei sitten tiedä kuinka mielenkiintoiseksi elämäni osoittautuu... tuskin kovinkaan.