Asunnossa on hiljaista. Ja yksinäistä. Mies nukkuu. Mese on vaiennut. Ei voi mennä nukkumaankaan vielä. Päässä on liikaa asioita. Mieli on kuin keinu.

En osaa päättää asioita tällä hetkellä. Pelkään tekeväni tyhmiä ratkaisuja, joilla on pitkällisiä vaikutuksia elämääni. Pitäisi jälleen tehdä hyppy tuntemattomaan ja luottaa vain, että kaikki menee kuitenkin loppujen lopuksi hyvin. Tuntuu vaan, että viime vuosina on tullut tehtyä liian monta hyppyä tuntemattomaan aivan liian huonoin perustein. Pidän itseäni laiskana ja minulta puuttuu tarvittavaa luonteen lujuutta saavuttaa päämääriä.

Puhuin ystävän kanssa kissanpennuista. Aivan järkyttävä kissanpentukuume. Pieni suloinen pehmeä karvapallero voisi nyt tuoda tarvittavaa mielenrauhaa. Tai miksei vähän isompikin. Täytyisi vain varmaan ensin käydä allergiatestissä, ettei tulisi mitään ikäviä yllätyksiä. Maalla ja maatalossa asumisen hyvä puoli oli jatkuva siedätyshoito monille eri pölyille ym.