Yli kuukausi vierähtänyt edellisestä bloggauksesta. Ei ole ollut aikaa, tarmoa, eikä asiaakaan.

Elämä on uomissaan, kulkee väistämättä eteenpäin kuin juna. Kaikki varmaan näyttää hyvältä, mutta tavallaan minä olen enemmän rikki kuin ennen. En osaa tehdä päätöksiä. En osaa katsoa eteenpäin ja miettiä mikä on tulevaisuuden kannalta paras ratkaisu. Työ, harrastukset, koti ja kaikki muut säädöt siihen päälle, vievät energian miinukselle. Kaikki on hyvin, mutta toisaalta mikään ei ole hyvin.

Minä haluan vain olla hyväksytty, rakastettu, huomioitu...