Nyt sitä itsensä vasta paskaksi tunteekin. Paras opiskelu/työkaverini, jonka kanssa yhdessä viime kesänä suunniteltiin graduja, on saanut nyt gradunsa ekan version valmiiksi. Ja mitä mä olen tehnyt? En mitään. Laiska paska. Mutta olen onnellinen hänen puolestaan. Ihailtavan määrätietoinen.

Tuli niin paha mieli, että on kaksi vaihtoehtoa, joko mennä sänkyyn peiton alle itkemään omaa surkeuttaan tai lähteä salille. Taidan tarttua jälkimmäiseen. Kadun sitä luultavasti siinä vaiheessa kun en krampeilta kykene keskittymään leffaan, mutta en ajattele sitä nyt.

Eilen illalla myöhään iski taas totaalinen looseri-olo. On taas ilmeisesti se aika kuukaudesta, kun normaalisti tasaisesti ylös ja alas keinuttava aallokko muuttuu tsunamiksi ja hypestä tullaan pohjalle silmän räpäyksessä korkealta ja kovaa.

Ihmeellisesti nämä neljä vapaapäivää on mennyt jonnekin. Tekemistä on riittänyt. Tänään vielä täytyisi muuttaa tämä reilun 80 neliön sikolätti kodiksi jälleen, niin voisi hyvillä mielin lähteä leffaan illalla ja huomenna töihin.

Onnistuin eilen hankkimaan selkääni jonkin ihme krampin jonnekin tuonne vasemman lapaluun alle. Halvaannuttava kipu iskee aina kun tekee virheliikkeen.Onneksi maanantaina on hieronta. Siitä tulee kyllä Via Dolorosa, kun on kaikki lihakset kropassa aivan jumissa. Ei toi palauttava lihashuolto ole mun vahvimpia lajeja treenaajana. Mutta tänään en sitten mene salille. Yritän keretä sinne sunnuntaina ennen leffaa.

Nyt kauppaan tekemään viikonlopun ruokaostokset ja sitten täytyy todellakin tarttua tuohon imuriin. Vastenmielisempää asiaa en kyllä tiedä kuin siivoaminen. Mä olen hyvä sotkemaan, mutta huono korjaamaan jäljet.

what decade does your personality live in?


quiz brought to you by lady interference, ltd


Ikiteini löysi tämän Pikku hiireltä.
En mää kyl oikeesti ihan noin nuori ole. o_O

Eikös jotkut asiat katoakin, kun vain laittaa silmät kiinni eikä kiinnitä niihin mitään huomiota.

Jooko, jooko, Jooko?

Nyt salille harrastamaan hikoilua.

Tiedossa elokuvaviikonloppu. V niinkuin verikosto huomenissa ja sitten ah niin kauan hartaasti ja innolla odotettu Ice Age 2 sunnuntaina. Lataudun jo valmiiksi nauramaan vatsalihakseni kipeiksi. Jätän varmaan nukkumisenkin väliin edellisenä yönä, sillä kaipaan hysteeristä naurukohtausta. =D

Mikä ihmisestä tekee murhaajan tai tappajan? Synnytäänkö siihen vai kasvetaanko jossain vaiheessa kieroon? Osa varmasti sairastuu, mutta entä ne, jotka tuntuvat aivan täysijärkisiltä.

Itselle on tullut muutaman kerran vastaan tilanne, jossa on täytynyt miettiä, että miksi. Eräs lapsuuden ystäväni esimerkiksi istui pitkään linnassa aivan järjettömästä taposta. Lääkkeet ja viina yhdessä ilmeisesti sekoittivat pään. Toisaalta minua on myös pyytänyt ulos mies, jota sillä hetkellä pidin todella mukavana tyyppinä, mutta en vain hänestä ollut kiinnostunut, joten en lähtenyt. Hän oli pidetty ja arvostettu ihminen. Vähän tuon jälkeen hän murhasi äänien käskemänä hänelle täysin tuntemattoman nuoren naisen todella julmasti. Sekoamisen takana ilmeisesti niin ikään lääkkeiden väärinkäyttö.

Mä olen jossain vaiheessa oppinut hyväksymään ja löytänyt itsestänikin sen puolen, joka mahdollistaa itsensä satuttamisen ja myös itsemurhan. Toisen fyysiseen vahingoittamiseen tuskin kovin vakavalla tasolla pystyisin. Monet sanovat, että sillä hetkellä kaikki vain pimeni ja vasta myöhemmin tajusi mitä oli tehnyt. Mikä saa ihmisen astumaan sen rajan yli, jolloin toisen elämällä ei ole mitään väliä.

Olen viime viikkoina harrastanut jälleen kerran "kevyttä" työmatka lukemista. Kahden tunnin lähes päivittäisellä työmatkalla ehtii lukemaan paljon mielenkiintoisia opuksia. Nämä viimeksi

Steinbacher, Sybille: Auschwitz – lyhyt historia

Braw, Monica: Hiroshiman eloonjääneet.

Oksanen, Sofi: Baby Jane

Sitten sitä vielä miettii miksi maailma on jotenkin synkkä paikka. Täytyisi varmaan vaihtaa johonkin hiukan kevyempään.

You Are 68% Open Minded

You are a very open minded person, but you're also well grounded. Tolerant and flexible, you appreciate most lifestyles and viewpoints. But you also know where you stand firm, and you can draw that line. You're open to considering every possibility - but in the end, you stand true to yourself.

How Open Minded Are You?

Tällainen testi vaihteeksi.

Oli aikamoinen kulissiviikonloppu. Raskasta. Tavallaan olen hyvilläni siitä, että ihmiset eivät huomaa, että mikään olisi vialla. Mä olen niin siloisen ulkokuvan orja, että sen ylläpitäminen tekee minut onnelliseksi.

Minua sanottiin diplomaattiseksi, joka on varmaankin kehuksi laskettava asia. Osaan usein kuulemma vastata kysymyksiin juuri sopivin sanakääntein. Tämäkin kuuluu varmaan tuohon kulissien ylläpitoon. En halua turhaan heiluttaa venettä. Toisaalta en myöskään ymmärrä miksi minun täytyisi selitellä joitain asioita, joten kierrän kysymykset tai vaikenen. Näissä miehen puolen sukukokouksissa näitä hankalia keskustelunaiheita tuntuu vilisevän. Tänäkin viikonloppuna hillitsin itseni mm. seuraavien aiheiden parissa: Lasten hankinta, työtilanne, selkeä rasismi ja rintojeni koko.

Olen seuraillut erään ulkomaalaisen ystäväni(mies),jonka olen tuntenut jo 14 vuotta, seksuaalisten kokemusten etsintää. Hänellä on nyt menossa sellainen "Kaikkea täytyy kokeilla ainakin kerran" -kausi ja hänellä on myös ilmeisesti tarve puhua asiasta. Vaikka olen itsekkin tuon kauden elänyt ja muistan kyllä millaista se oli, kun elettiin jotain ihme "Levottomat - Kun mikään ei riitä" -elämää, on hän saanut minut muutaman kerran kohtuullisen hämilleni. Juuri tällä hetkellä hän on löytänyt itsestään piilevän Bi-seksuaalin(?) ja on totaalisen hullaantunut erittäin kauniiseen shemaleen. Ja minä vain odotan, että mitä seuraavaksi. Voikohan toisen identiteetin etsintää pitää hyvänä viihteenä, jos oma elämä on tylsää?

Väsymys ja turtumus. Olen nukkunut niin vähän viime viikolla ja muutenkin ollut kiireinen, että aloitin tämän aamun itkemällä väsymystäni. Eikä helpotusta ole tiedossa tämän viikonlopun aikana. Huomenna kuudelta ylös ja junaan Espoota ja aina niin ihania Miehen suvun järjestämiä juhlia kohti. En jaksaisi. Mutta on kuulemma pakko.

Jos sanon miehelle olevani väsynyt, hän luultavasti neuvoisi minua jättämään salilla käynnin vähemmälle. Turhaan siellä niin usein ja aikaisin aamulla ravaat. Mutta kun se on ainoa asia mitä mä teen tällä hetkellä vain itselleni. Tunteakseni oloni paremmaksi ja tullakseni paremmaksi. Se on vain minua varten, vaikka peilaankin sen hyötyä muista ihmisistä. Mutta se on minun aikaani yksin omien ajatusteni kanssa.

Olen väsynyt tappelemaan turhista asioista. Jos löytäisin jostain voiman niin luultavasti pakkaisin tavarani ja lähtisin.

Viime yönä hakkasin kyllä päätä seinään taas aivan tosissani. En enää muista mitä tein, mutta tein sen monta kertaa ja epäonnistuin aina. Siinähän se taitaa ollakin, koko elämän kuva.

Kevätfiilis on kadonnut jonnekin. Kohta on Huhtikuu. Yksi talvi mennyt taas elämässä jotenkin ohi. Täytän kohta 28 vuotta ja on taas aika miettiä mitä kaikkea sitä nuoruudessaan kuvitteli saavuttaneensa siihen mennessä.

Kevätaurinko paistaa ja ihmiset tulee hulluiksi. Puliukot ja mummot näkee halluja, narkkarit on entistä aggressiivisempia ja naisiin iskee kevätvaate buumi. Olikohan nuo sitten verrannollisia, mut ainakin yhtä vaarallisia. Mies väittää, että mun joka toinen lause alkaa sanoilla "Mä haluun..". Bussissa oli aamun tungoksessa mukavaa, kun pulimummo sai jonkun kohtauksen. Se on ihan ok, että se keskusteli koko matkan käsilaukkunsa kanssa, mut sit kun desibelit alkoi nousta, niin pienempiä matkustajia rupesi pelottamaan.

Mulla on kamala väsymys päällä. En nuku kunnolla öisin, koska mua vaivaa unet, joissa mokaan koko ajan. Teen jotain yksinkertaista asiaa, mutta se vaan menee pieleen yhä uudelleen. Ahdistavaa. Lihakset on jostain syystä aivan poikki. Treenin jälkeen ei palautumista tapahdu, vaan seuraavassa treenissä maitohapot iskee heti. Sekin on tylsää.

Tänään on ohjelmassa kirpputoreilla kiertelyä. Ajattelin käydä hankkimassa jotain kevyttä, kesäistä, pastellisävyistä ja kukikasta päälle pantavaa. Töihin siis. Töissä on muutama hassun hauska teemapäivä, joihin toivotaan keväistä pukeutumista. Ja mun vaatekaapissa kun tunnetusti todellakin tarvitsee opaskoiran, niin täytyy tehdä muutaman euron investointi. Koko ajatuskin kieltämättä oksettaa...Yök! Kukkia minun päälläni!



Perheeseemme on muuten taas laskeutunut välirauha. Solmimme sen eilen pelaamalla X-boxilla X-meniä yhdessä ja käymällä saunassa. Onnistuin eilen hillitsemään itseni suorastaan taidokkaasti, vaikka mies olikin onnistunut poistamaan kaikki lempiohjelmieni katsomatta olleet jaksot digiboxilta. En alkanut räyhäämään. Hyvä minä.

Katselin eilen illalla Amerikan Idolsia ja tämä mies sulatti sydämeni jälleen.

Tänään meillä ei puhuta. En jaksa esittää, että kaikki on kunnossa. Pelottaa ensi viikonloppu, kun täytyisi taas esittää sukusi edessä.

Olen alkanut pitää miestä tyhmänä. En keksi enää muuta selitystä hänen teoilleen ja tekemättä jättämisilleen. Täydellinen tilanne tajuttomuus ja käytännöllisyyden puute.

En edes halua ajatella sitä toista vaihtoehtoa. Hän ei muista asioita, jotka liittyvät minuun, meihin ja yhteiseen kotiimme. Hän muistaa asiat, jotka liittyvät työhön ja hänelle niin rakkaisiin roolipeleihin. Onko suhteemme niin merkityksetön, ettei siihen liittyvät asiat ole muistamisen ja tekemisen arvoisia? Miten kaukana olenkaan hänen prioriteettilistallaan? Miehet eivät kuulemma ajattele kuin naiset, mutta ajatteleeko tämä yksilö ollenkaan?

Marttyyri paiskoo astioita keittiössä. En välitä. Marttyyri levittää pyykkejä kuivumaan pitkin asuntoa, koska ei viitsi/tajua ottaa kuivia pois narulta. En puutu asiaan. Marttyyri tuo kaupasta maitoa, leipää, meetvurstia ja nakkeja. Mitä minä syön? Mitä väliä sillä on.

Kun itse haluaa antaa toiselle aina sen suurimman palan kakusta, makeimman mansikan tai viimeisen siideripullon, on vaikea ymmärtää miksi toinen ei halua samaa. Olen liian kiltti, mutta kyllä minä pirttihirmuksikin opin.

Takana valvottu ja vuoteessa pyöritty yö. Oli paha olo. En uskaltanut nukkua. Katkonaiset unen pätkät eivät luvanneet mitään hyvää. Ja nyt täytyisi jaksaa töihin....

Inhoan aamiaisen syömistä. Kahvi maistuu oudolle ja voileipä suorastaan kasvaa suussa. Pakko kuitenkin syödä nyt. Töissä ei ikinä ehdi. Jo lapsesta saakka on aamiainen ollut se ruokailu, jonka skippaisin mielelläni. Kaivauksilla töissä ollessa oli kivaa, että aamunkahvitauko oli niin aikaisin, että silloin pystyi syömään jo jotain. Nyt on suorastaan etova olo yhden ruisleivän palan jälkeen. Yök. Toista en syö.

Sain taas eilen rajun itkun puuskan. En ymmärrä niitä aaltoja. Itken niin kouristuksen omaisesti, että oksennan. Pakko saada paha olo pois jotenkin.

Olin Suklaan makuinen jäätelö.Testaa, mikä itse olet!

~Jäätelö-Kesä~

Tämän blogin päivittäminen on kyllä hankalaa... Bloggaukset tuntuvat häviävän jonnekin bittitaivaaseen joskus tuntikausiksi ja ilmestyvät sitten yht'äkkiä jostakin. Tulee kummia erroreita ja kaikkee... Tai sit mä en vaan osaa. Se voi kyllä selittää kaiken.

Heräsin tänään omaan itkuuni. Näin unta, jossa muutama ihminen kertoi minulle kuinka huono olen ja kuinka paljon työtä vaaditaan siihen, että minusta joskus tulisi parempi. Nämä ihmiset ovat oikeassa elämässä tyyppejä, joita tarvitsen, kunnioitan, mutta myös pelkään. Heillä on auktoriteettiä elämässäni. Unessa en jaksanut sanoa vastaan. "En jaksa enää" oli ainoa mitä sain sanotuksi.

Seksiä. Oikeesti. Outoa. Mä sain jopa itsestäni irti jonkin sortin aloitteen poikasen ja taisin jopa ainakin melkein halutakin sitä. Meinasin vaan tukehtua ärtymykseen jälkeen päin, kun toinen kysyy, etä mikä siinä oli susta kaikkein parasta. Voiko siihen vastata, että se, et musta ei tuntunut siltä, että täytyy oksentaa välillä? Ei varmaankaan voi. Taisin vastata kuitenkin rehellisesti: "Se, että sinusta tuntuu hyvältä." En tiedä mitä hän sitten siitä ajatteli.

Piru muuten periköön nämä kaikki "Seksiguru"-ohjelmat mitä telkkarista nykyään tulee. Toinen on jäänyt niihin koukkuun ja yrittää nyt toteuttaa niitä ohjeita meidänkin suhteessamme. Mä en todellakaan halua, että mua ja mun tekemisiä ruoditaan sängyssä kuin urheilusuoritusta konsanaan. Keskusteleminen on ok, mutta silloin täytyisi myös kuunnella ja ymmärtää.

Bussissa on viime aikoina kuullut mielenkiintoisia keskusteluja. Eilen vakoilin nuorten miesten sielunelämää kahteenkin otteeseen. Töihin mennessä taakseni istahti kaksi kaverusta, joilla ikää oli about 19 wee. Nämä kaksi olivat ilmeisesti kohtuullisen uusia tuttavuuksia, joiden pääasiallinen keskustelunaihe oli "mimmit" ja se voiko Exän kanssa olla missään väleissä. Samalla suunniteltiin kuinka monta "mimmiä" per jätkä täytyy bileisiin kutsua, että niissä on jotain järkeä. "Kun eihän me niit jätkiä siellä katella." Teiniä, söpöä ja hiukan ärsyttävää. Mutta kaipa nuokin aikuistuu joskus.

Toinen keskustelu, jolle hymähtelin monta astetta ärtyneemmin tapahtui töistä palatessa. Bussiin saapui joukko mustia nuoria miehiä, jotka puhuivat keskenään englantia. "Playah" taisi olla se suosituin sana. " I always play my game. I like your game, but I don't wanna play it. It's all about being a playah". " Yeah, I know what you mean. My game is my game and I'm from Colombia, so I'm a real playah". Voi kiesus. Eräs kanssa matkustaja puuttui keskusteluun kohteliaasti huomauttaen, että joskus tekis ihan hyvää kuunnella mitä suustaan päästää. " But hey, don't hate the player, hate the game!!"

Mikä voisi olla feikinpää kuin tuo leveä gangsta aksentti.... Bling bling.

Iso riita ja itkukohtaus. Aiheena jälleen kerran kotityöt ja se kuka niitä meillä tekee ja saako niistä huomauttaa toiselle. Mies sanoo, että on väsynyt ja ettei aina muista. Ja mä yritän selittää, että pakkotilanteita on ja että vapaaehtoisestikin huomauttamatta voi tarttua siihen imuriin silloin kun tuntuu, että jaksaa.Olen jälleen kerran paha ihminen, koska olen huolissani siitä mitä muut ihmiset meistä ja kodistamme ajattelevat. Huomenna on siis kylpyhuoneen kaakeleiden tarkastus. Tehdäänkö tällaisia tarkastuksia muissa taloyhtiöissä? Tuntuvat niin oudoilta.

Mies lopetti keskustelun sanomalla että suhteessamme ei muutenkaan ole kaikki asiat tasa-arvossa ja että voimme tehdä kotityölistan. Imuroinnista, pölyjen pyyhkimisestä, pyykin pesemisestä ja tiskikoneen täyttämisestä ja tyhjentämisestä saa yhden tähden ja kolmesta tähdestä saa pillua? Mitä mä sit saan? Olla rauhassa? Teiniä?

Jäin vain miettimään noita muita tasa-arvottomia asioita ja päädyin jälleen seksiin ja rahaan. Ja onhan se tottakin.

Kunpa löytäisin jonkin tavan millä selittää toiselle, että silloin kun ei rakasta itseään, ei kerta kaikkisesti nää itsessään mitään seksikästä, niin on todella vaikeaa haluta. Kun kaikki voimat menee siihen, että yrittää selvitä seuraavaan päivään ilman, että päätyy leikkelemään omat epäkohtansa pois leipäveitsellä, niin seksi on aika vähän kiinnostava asia.

Menen nyt hetkeksi kippuraan peiton alle piiloon ja yritän unohtaa, että olen olemassa.

Silmien värin vaihtuminen on muuten mystinen juttu. Mun silmien väri vaihtelee tunnetilojen mukaan aina vihreästä ruskean kautta lähes tummanharmaaseen. Ruskea väri kertoo yleensä väsymyksestä, mutta myös hyvästä keskittymiskyvystä. Vihreänä päivänä ei kannattaisi haaveillakaan minkään vaikean asian tekemisestä, koska keskittymiskyky on nolla. Harmaa kertoo siitä, että olen kipeä. Valolla väitetään olevan osuutta asiaan, mutta teen diagnoosini aina saman loisteputken alla. Outoa.

Tänään on vihreä päivä... Toivottavasti töissä on hiljaista, ettei tule pahemmin mokailtua.

Mann Gegen Mann kirjoitti kuntoilusta ja siitä kuinka kyseisestä toiminnasta saa tai ei saa kiksejä. Mun täytyy myöntää, että näin aamupäivällä 1½ tuntisen kuntosalisession jälkeen olo ei voisi olla parempi ja mieli yllättävän kevyt. 1½ tuntia pelkkää aerobista liikuntaa saa aikaan uskomattomattoman humalan kaltaisen olotilan aivan pelkästään kehon omilla "nautintoaineilla".

Täytyy tosin myöntää, että varsinaisesta kuntosaliharjoittelusta en saa niin paljon kiksejä kuin aerobisesta. Aerobisen kunnon kohoaminen näkyy nopeammin ja kieltämättä rassaa kun näkyviä lihaksia ei juurikaan ole melkein 2 kk:ssa tullut. Tosin tiedän, että se vaatisi juuri sen paljon puhutun ruokavalion muutoksen, joka sitten taas onkin helpommin sanottu kuin tehty. Proteiininsaanti ainakin mulla on luultavasti aivan törkeän huonoissa lukemissa. Ehkä täytyy tyytyä tähän keventyneeseen mieleen ja ryhdikkäämpään kehon asentoon, jotka kuulemma tässä parissa kuukaudessa olen aikaan saanut.

Onkohan nyt täysikuu menossa, kun mua ei nukuta. Tai jos nukun niin näen todella levottomia unia. Pyörin ja huokailen sängyssä kuulemma koko yön.

Blogilistan haamupäivitykset on niin....

Ulkoilua

Kävin tänään ensimmäistä kertaa nauttimassa auringosta Aurajoen jäällä. Oli kyllä komea keli ja ulkona olisi voinut viettää enemmänkin aikaa. Auringonpaiste vain ottaa tällaista pientä pimeäeläjää hiukan silmiin ja tuloksena on yleensä päänsärky.

Muuten päivä on mennyt aika rauhallisesti Xboxilla pelaillen ja hyvää kirjaa lukien. Millään vakavilla asioilla en ole päätäni jaksanut vaivata. Miehen kanssa tanssittiin tänään hitaita keittiössä hyvän musiikin innoittamana.

Mokamagneetti

Unohtui eilen kaiken tuon angstaamisen ohessa kertoa, että tein taas uuden mokamagneettiennätykseni. Olin palaamassa töistä kotiin ja odottelin pysäkillä bussia, kun paikalle ilmaantui hyvin juovuksissa oleva keski-ikäinen mies, joka katsoi sitten asiakseen halailla ja hiplata minua muutenkin. Onneksi tapaus oli sen verran leppoisa ja puheet pehmeitä, että ihan turvallisin mielin saattoi sanoa, että "Irti!" ja tyyppi vain jatkoi ylistämistäni. Olen kuulemma ihan parhautta, ainoa puute oli kuulemma yksi hiuskiehkura,joka olisi pitänyt laittaa kiinni. Minut saateltiin bussiin ihan istumaan asti, kun olin ensin kieltäytynyt jämäkästi kahvista, baariin menosta ja hotelliyöstä... Voi Kiesus. Mistä noita löytyy?

Paras mokamagneetti juttu tähän mennessä on kuitenkin ollut eräs nuori mies, joka liimaantui minuun kiinni kun olin ystäväni kanssa eräänä perjantai-iltana niinikään odottamassa bussia. Sillä kerralla minulle mm:ssa ostettiin ruusu ja lausuttiin runo polvillaan. Ja runo tietenkin kertoi jumalaisen kauniista silmistäni. Sitä en anna ystävälleni ikinä anteeksi (no oikeasti olen antanut), että hän antoi puhelinnumeroni tälle miehelle, joka sitten melkein vuoden ajan soitteli minulle sinnikkäästi ja pyyteli ulos. En oikeen lämmenny.

Ja onhan noita muitakin ollut.. Villinä sinkkuaikana eräs treffiseuralaiseni sai sätkyn kun tajusi etten ollutkaan aivan niin "kilttityttö" kuin hän oli olettanut ja ilmeisesti leffaillan elokuvaksi valittu Levottomatkin oli hiukan liikaa. Hän haukkui minut huoraaksi ja häipyi teatraalisen dramaattisesti asunnostani. Sille on kyllä naurettu makeasti monet kerrat. Sillä kerralla en sentään joutunut häpeämään julkisesti.

"Sun täytyy kertoo mikä susta tuntuu hyvältä." toinen sanoo. Mitä tuohon voisi vastata, kun tietää, ettei sellaista asiaa tällä hetkellä ole olemassakaan. Tai jos onkin, niin toinen ei sitä pysty tarjoamaan, vaikka kuinka haluaisi. Olin siis hiljaa.

Ja kuinka monta kertaa se oikeastaan täytyykään sanoa. Olen yrittänyt kertoa mitä haluan ja miksi en halua, mutta onko se niin vaikeaa halata ja antaa minun vain olla lähellä, ilman, että minuutin kuluttua hinkataan kovaa kalua takamusta vasten vaatien jotain aivan muuta kuin hellyyttä.

Enkä halua herättää vääriä odotuksia, siis en enää halaile, suukottele tai tee muutakaan sellaista, jonka voisit tulkita väärin.

Enkä edes tiedä kohdistuuko haluttomuuteni sinuun vai seksiin yleensä. Täytyisi varmaan kokeilla, mutta sen tien minä tunnen jo.

Suhteemme on muuttumassa parisuhde helvetiksi. Minä olen pettynyt, koska yhdessä tekemämme sopimukset eivät pidä ja asioiden hoituminen vaatii nalkuttamista. Jota syystäkin inhoat,kuten myös minä. Mutta jos kotona ei voi tehdä mitään muuta kuin ne asiat, joista olen nalkuttanut ja huomauttanut, niin mitä sinä minulta oikein odotat? Että teen kaiken itse? Tai vain annan olla.... Vai ovatko miehet vain niin paljon sokeampia, välittävät vähemmän ja antavat vain olla.

Ja sinä olet pettynyt, koska minä en tällä hetkellä ole sitä mitä sinä haluat. En pysty tyydyttämään tarpeitasi ja se saa sinut osoittamaan mieltäsi. Nykyään kihlasormus unohtuu sormestasi entistä useammin.

Isossa ulkokuoressa on tällä hetkellä tyhjä sisusta. Ehkä eniten olen pettynyt itseeni, niin kuin aina.

Kuntoilua kuolaten

Nyt täytyy kyllä myöntää, että rikoin kaikkia kuntosalin kultaisia sääntöjä ihmisten tuijottamisesta. Kuola valuen onnistuin tuijottamaan kokonaisen tunnin erästä nuorta miestä. Herra Isä, Mikä kroppa!!! Sen olisin voinu pistää purkkiin ja purkin sängyn viereen ja hiplailla sitä aina iltaisin. Ja aamuisin.. Ja aina kun mieli tekisi... ;)
Oih ja voih... Siitä takamuksesta aion nähdä unta ensi yönä...

Muutto melkein valmis

Joo, kohta on kaikki vanhat merkinnät siirretty tänne uuteen kotiin. Enää tämän vuoden Tammikuu puuttuu, mutta nyt ei jaksa eikä kykene.

Tää viikko on taas menny jotenkin ohi.. Käyny salilla olen ja vähän töissä, mut muuten on jotenkin kaikki taas vaan menny ohi. Ehkä se on toi bussilakko, kun tuntuu, että suurimman osan ajasta sitä nykyään vaan odottaa julkista kulkuvälinettä. Aina välillä se ajatus omasta autosta tuntuu tosi helmeltä, mut mä en vaan kannata yksityisautoilua kaupungeissa. Mä pääsen kyllä normaalisti liikkumaan julkisilla ihan tarpeeksi hyvin. Nyt vaan vähän ottaa kupoliin, mutta onneksi tää tilanne on nyt sit ilmeisesti ohi ja huomenna kaikki toimii taas normaalisti.

Täytyisi vielä tuonne englanninkieliselle puolellekin kirjoittaa jotain. Siellä on viime aikoina ollutkin hiljaista. Eräs asia on vaivannut mieltäni eräässä ihmisessä, jonka tiedän sitä lukevan. Haluaisin kirjoittaa siitä ja niin taidan tehdäkin...

Safri Duo: Played-a-live

Naistenpäivä. Miten sinun miehesi muisti sinua? Minun mieheni ilmeisesti unohti, jälleen kerran. Hyvää naistenpäivää -toivotus on meillä muotoa "Tulen myöhään kotiin tänään". No mutta, En mä kyllä oikeastaan ymmärrä koko naistenpäivän ideaa. Eihän ole olemassa miestenkään päivää. Mikä naisista tekee enemmän juhlittavia ja muistettavia kuin miehistä? Kukapa kissan hännän nostaa, ellei kissa itse.

Tyhmä olo. Kerroin eräälle ihmiselle, jonka luulin olevan ystäväni jotain, mitä en yleensä kerro kenellekään. Luulin hänen ymmärtävän, mutta olin ilmeisesti väärässä. Välillemme on laskeutunut hiljaisuus.

Ilmassa on taas hyvin paljon esittämistä ja kulissien ylläpitoa. On parempi vaan olla iloinen ja reipas, eipähän ainakaan aiheuta muille ihmisille liikaa päänvaivaa.Keskityn pitämään paletin koossa.

Mä tajusin taas tänään kuinka vähän mä olen viime kuukausina saanut aikaiseksi yhtikäs mitään. Aika vaan kulkee eteenpäin ja mä en tee mitään. Kun kelaa aikaa taaksepäin ja miettii viime kuukausia, niin siellä on aika tyhjää. Tulee niin tarpeeton ja tyhmä olo, kun miettii mitä olisi pitänyt tehdä ja mitä on tullut tehtyä.

Gradua ei ole vieläkään edes aloitettu. Sanaakaan ei ole paperilla. Ei edes varsinaista suunnitelmaa. Enkä mä edes tiedä onko olemassa aineksiakaan koko työhön. Ehkä tää on sitä, että nyt on kuitenkin menossa jo kolmas gradunaihe, jonka eteen joudun tekemään valtavasti työtä. Aikaisemmat ovat olleet jo huomattavasti pidemmällä ja sitten karahtaneet karille syystä sun toisesta. Nyt mä en edes oikeastaan osaa aloittaa, kun vaistomaisesti ajattelen ettei tästä mitään tule. Mun kunnianhimo on kadonnut jonnekin matkalle tai sitten reaaliteetti on, että mä en vain ole kertakaikkisesti tutkija vaan enemmänkin kenttätyöntekijä. Viihdyn tekemässä asioita, en niinkään kirjoittamassa ja luomassa uutta.

Jostain täytyisi kuitenkin löytää se voima, jolla tuon työn saisi aloitettua. Ei ikuisesti voi vedota tekosyihin. Tiedän myös osittain pelkääväni valmistumista. Yliopistossa vietetty aika akateemisine vapauksineen on ollut elämäni parasta aikaa. Sinä aikana paljon on muuttunut; itsevarmuus löytynyt ja oma persoona kehittynyt. Toisaalta kehitykseen on tarvittu monta karikkoa ja vielä lisää niitä on edessä.

Iso haukotus'

Joo, kyllä, nukkuminen on yksi suosikkiharrastuksistani. Yhdeksän tuntia unta ja hidas herääminen kaikkea mukavaa ajatellen on parasta mitä tiedän.

Tää bussilakko systeemi saa taas kaikki asiat aivan sekaisin. Lähellekään kotia ei pääse enää klo 18 jälkeen ja kun töistä paluu olisi siellä klo 21 jälkeen, niin ongelmiahan siitä tulee. Onneksi ei ole kuin yksi työpäivä sovittuna ja aion pitää maanantaina visusti kännykkää äänettömällä, etten vain joutuisi töihin. Kiero minä. ;)
No ei, voisinhan minä töitäkin tehdä, nyt vain on taas kerran kysymys muutamasta sellaisesta vuorosta, jotka eivät vain kerta kaikkiaan käy.

Eilen oli jokin asia kovasti paljon mielessä ja siitä piti tännekin kirjoittaa, mut kun tää pää on hatara, niin enpä enää muista. Tuskin mitään tärkeää.

Nyt melkein viikon tauon jälkeen lähden salille. Ihanaa. Täytyy vain muistaa, että toi lakko alkaa klo 18 eli sitä ennen olisi hyvä tulla himaan.

Tämäkin projekti on nyt sitten ollut virallisesti hyvin jäissä, kun tää mun osa-aikainen uusi duunini hiukan karkasi käsistä. Harjoittelupäivänä sovittiin töiden alkavan puolessa välissä maaliskuuta ja siellähän niitä vuoroja onkin merkittynä. Mutta sitten iski työkavereihin sairasloma aalto ja kas kummaa, kukas se siellä on sitten kököttänyt joka ilta töissä.... MINÄ! Talvialennusmyyntien viimeiset päivät, kauhea ryysis ja nyt sitten vielä kaiken huipennukseksi tänään, lauantaina, jäin erään toisen, vain muutaman kuukauden firmassa töissä olleen tytön kanssa töihin pariksi viimeiseksi tunniksi kahdestaan. Ei kuulosta pahalta vai? Pari tuntia? Kyllähän se hoituu.... JOO JOO. Ei enää koskaan. Hirvittävästi ihmisiä. Onneksi porukka oli hyvällä tuulella ja kaikki jaksoivat odottaa vuoroaan ja saivat myös asiallista ja ystävällistä palvelua, kukin vuorollaan. Mutta oli se härdelli kahdelle....

Huomenna varmaan taas jatkan tuota vanhan blogin alasajoa, mutta nyt täytyy yrittää saada tämä adrenaliini verestä. Olisi muutakin kirjoitettavaa, mutta ehkä huomenna.

Talkoot

Mä olen löytänyt myyjän työn syvimmän olemuksen. Se on odottaminen ja ajan tappaminen niin, että edes näyttäisit työteliäältä. Uskomatonta kuinka sitä ilta toisensa jälkeen jaksaa pyöritellä peukaloitaan ja ja järjestää samat tavarat hyllylle kymmenen kertaa aina vähän erilaisella välimatkalla. :crazy:

Sitä aina jotenkin ajattelee, että voi kun olis työ jossa ei tartte tehdä mitään...Bullshit.

Ai niin, voisin vaikka osallistua talkoisiin. Suomen rannikon avartaminen tuntuu ihan hyvältä ajatukselta.

Jaahas, tarkoitus olisi siis vaihtaa tuo vanha blogi tänne ajan kanssa. Rupesi tuossa entisessä paikassa niin moni asia tökkimään, että on pakko päästä uusiin maisemiin. Tulevaisuudessa siis kirjoittelen ja siirtelen myös noita vanhoja merkintöjä tänne, kunhan ymmärrän miten se tehdään.....

Voitettu viruskanta

Ei oikeestaan kyllä ole mitään asiaa. Mutta pienet viime hetken kuulumiset kuitenkin näin Maaliskuun aluksi.

Tauti on ilmeisesti paranemassa. Olin eilen aamulla salilla ja paluumatkalla töistä soitettiin ja kysyttiin iltavuoroon. Totta kai menin ja menen tänään ja huomennakin. Aika rasittavan pitkä työmatka täältä kyllä kertyy myllyyn. Nyt on vähän väsynyt ja hermostunut olo, kun eilen tuli taas niin paljon uutta asiaa, enkä tiedä muistanko puoliakaan. Työkaverit on onneksi olleet todella mukavia ja työkin on hauskaa, joten ei tässä mitään hätää pitäisi ainakaan olla.

Nyt menen keittämään toisen kupin kahvia ja katsomaan ah niin ihanan Deadwoodin.