Takana valvottu ja vuoteessa pyöritty yö. Oli paha olo. En uskaltanut nukkua. Katkonaiset unen pätkät eivät luvanneet mitään hyvää. Ja nyt täytyisi jaksaa töihin....

Inhoan aamiaisen syömistä. Kahvi maistuu oudolle ja voileipä suorastaan kasvaa suussa. Pakko kuitenkin syödä nyt. Töissä ei ikinä ehdi. Jo lapsesta saakka on aamiainen ollut se ruokailu, jonka skippaisin mielelläni. Kaivauksilla töissä ollessa oli kivaa, että aamunkahvitauko oli niin aikaisin, että silloin pystyi syömään jo jotain. Nyt on suorastaan etova olo yhden ruisleivän palan jälkeen. Yök. Toista en syö.

Sain taas eilen rajun itkun puuskan. En ymmärrä niitä aaltoja. Itken niin kouristuksen omaisesti, että oksennan. Pakko saada paha olo pois jotenkin.