Mä olen niin katki poikki, etten jaksa edes ajatella.

Pidän luultavasti tauon tänne kirjoittelussa. Ei ole oikeastaan mitään syytä kirjoittaa. Ehkä jatkan sitten kun on jotain asiaa. Tältä tuntuu tällä hetkellä, ehkä huomenna on toisin.

Väsyttää. Nyt alkaa tulla mittari täyteen. Saas nähdä saanko sunnuntaina nollattua tämän viikon niin tehokkaasti, että jaksan.

Piti todenteolla pakottaa itsensä salille aamulla ja sieltä suoraan töihin. Ei meinaa energia oikein riittää.

Meillä on myymälässä (kenkäkauppa) kylttejä, joissa lukee "Kysy lisää kokoja myyjältä". Eräs mies tuli kysymään minulta tänään jotain tiettyä kokoa tiettyyn kenkään. Sanoin, että kaikki kyseisen kengän koot löytyvät hyllystä ja jos siellä ei ole, niin sitten ei ole. Mies katsoi minua ja sanoi:"Niin, vaikka siellä on sellainen kyltti, että kysy myyjältä?". Enpäs taas tiennyt mitä sillekin idiootille olisi pitänyt sanoa. Luulikohan se, että mä muutun kengäksi, jos oikeen osaa kysyä.

Toinen asia on sitten nämä ihmiset, jotka tulevat palauttamaan kenkiä. Näillä on pari minuuttia kävelty autotallin betonilattialla. Siis häh?!? Kengänpohjat ihan kuluneet ja kuka nyt edes kokeilee kenkiä autotallissa?!? Toinen vakio on tää: "Nää on ollu mulla jalassa vaan päivän ja nyt näissä on saumat auki.". Ja kengät näyttää siltä, että niillä on kahlattu kaikki lätäköt ja puskat läpi viimeisen viikon ajan. Uskoo ken tahtoo.

Ja sitten ne lapset... Viime viikolla oli lattialla Marie-keksejä, sipsejä ja juustonaksuja. Muutama huonosti nuoltu jäätelötikku löytyi niin ikään tungettuna kenkään ja karkkipaperit ja suklaiset sormenjäljet, myös kengissä, ovat arkipäivää. Ei mun lapsuudessa ruuan kanssa menty kauppaan. Periaatteessahan, jos asiakas sotkee jonkun kengän esim. suklaalla, hän on velvollinen sen ostamaan. Harvase päivä meillä käy myös aikuisia pahvisine limsa- tai kahvimukeineen eli miksikäs sitä lapsia kieltämään. Mutta toisaalta, meillä ei sentään vielä yksikään lapsi ole pissannut lattialle, niin kuin kirjakaupassa, jossa myös joskus työskentelen.

Täytyihän tämäkin persoonallisuustesti kokeilla. Nappasin linkin Sebastianilta.

Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista
Ekstrovertti ----------------*---- Introvertti
Käytännöllinen ----*---------------- Intuitiivinen
Ajattelija --------*------------ Tuntija
Impulsiivinen ------------*-------- Harkitsija


Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi
Olet hiljainen, vakava, vastuuntuntoinen, kärsivällinen, konservatiivinen, lojaali ja vankkumaton. Pidät yllä yhteiskunnan järjestystä ja instituutioita. Olet vankkumaton kuin kallio, ja omaksut helposti isällisen tai äidillisen roolin, sekä perheessä että työpaikalla. Sinulle soveltuu ammatiksi poliisityö, yhteiskunnan virka, opetustyö sekä rahoitusala. Sovellut myös politiikkaan ja liike-elämään. Parhaiten olet kotonasi byrokraattisissa organisaatioissa, koska mielelläsi toimit sinulle kuuluvan roolin mukaisesti, olitpa sitten johtaja tai johdettava. Ihmistyyppisi toimii parhaiten töissä, jotka edellyttävät tarkkaa kirjanpitoa ja raportointia. Kaltaisesi ihmiset pitävät yhteiskunnan toiminnassa, ja vaalivat lakeja, aikatauluja ja toimitapoja, ja tuovat vakautta ympärilleen. Arvostat kovaa työtä, rehellisyyttä, kohteliaisuutta, täsmällisyyttä ja uskollisuutta perheelle, ystäville ja yhteiskunnalle. Sinulla on taipumus vastustaa tarpeettomia muutoksia, ja useimmat uudet ideat ovat sinulle häiritseviä.

Tälläinen luonteenkuvaus tuli siis 20 kysymyksellä. Koska mielestäni en ole aivan noin jäykkä ja nuo "toiveammatitkin" lähinnä pelottavat, kokeilin uudestaan vähemmillä kysymyksillä ja kas... Tämähän alkaa vaikuttaa minulta. Tai ainakin siltä minältä jota ulospäin helposti esitän....

Seuraava kaavio kuvaa vastaustesi sijoittumista
Ekstrovertti *-------------------- Introvertti
Käytännöllinen *-------------------- Intuitiivinen
Ajattelija --------------------* Tuntija
Impulsiivinen *-------------------- Harkitsija

Vastaustesi perusteella seuraava luonnehdinta kuvaa persoonallisuuttasi
Olet lämminhenkinen, ulospäin suuntautunut, iloinen ihminen, jolla on aina aikaa hauskanpidolle, ja joka välttelee tylsiä ihmisiä jotka ottavat itsensä liian vakavasti. Sinulle soveltuvat parhaiten ammatit, joissa voit olla tekemisissä ihmisten parissa, kuten myyntityö, neuvontatyö, asiakaspalvelu, hoitotyö, kriisiapu ja esiintyvä taiteilija. Ihmistyyppisi luonnostaan tarkkailee toisten käyttäytymistä ja pohtii, mitä toiset oikeastaan haluavat. Valitsitpa minkälaisen ammatin tahansa, siinä puhumisella on oltava tärkeä rooli. Olet parhaimmillasi toisten ihmisten seurassa, ja vältteletkin yksinäisyyttä ja eristymistä. Uskot että elämän, työn ja ihmissuhteiden pitää olla hauskaa ja palkitsevaa. Et viihdy synkissä oloissa. Kaltaisesi ihmiset ovat valloittavia, terävä-älyisiä ja mieleltään avoimia. Toisten mielestä saatat viihtyä liian usein juhlissa. Sinua saattaa ahdistaa se, jos sinulta odotetaan vakavamielisyyttä, muodollisuutta, logiikkaa, järjestelmällisyyttä ja täsmällisyyttä.

Ehkä se totuus on jossain noiden kahden välissä. Puhelias ja ulospäinsuuntautunut olen, mutta toisaalta myös käytännöllinen ja diplomaattinen. Kaipaan yksinäisyyttä ja yksityisyyttä, jollei sitä ole. Mikään suuri keksijä tuskin olen, mutta en myöskään kaavoihin kangistunut konservatiivi. Avoin suhtautuminen kaikkeen on lähtökohta.

Vielä eilen mä olin varma, että jaksan vetää töitä putkeen seitsemän päivän aikana yhteensä 56 tuntia. Nyt en ole enää ihan varma. Ihmiset tulevat hulluiksi alennusmyynti aikaan. Ja työpäivät senkun pitenevät. Huomenna maraton päivä: 9-20. Selviääköhän siitä hengissä.

Juhannus.

Oli ja meni.

Huomenna taas töitä. Vaikka en olekaan ryypännyt ja rällännyt, on olo väsynyt. Appivanhemmat ei ole sitä kaikkein rentouttavinta seuraa. Kamalan kilpailuhenkisiä ja pihapeleistäkin menee maku kun on "pakko voittaa". Liikaa syöneenä tuntuu vaikealta lähteä taas liikkeelle, mutta on pakko. Muuten ei jaksa.

Ensi viikko pelottaa. Tiedossa todella raskas työrupeama. Ja jos tämä kuumuus jatkuu, on kauppakeskus tukala työpaikka.

Pääkään ei voi tällä hetkellä kovin hyvin. Kelaan koko ajan outoja asioita. Vanhoja juttuja. Öisin näen levottomia unia, joissa toistan jotain tiettyä asiaa loputtomiin, koska se ei vain onnistu. Viime yönä laskin kolikoita. Unissa vierailevat myös helposti ihmiset, jotka mieluummin vain unohtaisin. Onnellinen kestohymy tuntuu tällä hetkellä vappunaamarilta.

Hyvä päivä, huono päivä... Aamulla pienet asiat saivat hymyilemään, mutta työpaikka opetti taas kuinka tyhmää on olla kiltti ihminen ja tehdä hyvää hyvyyttään asioita työnsä eteen. Ei olis taaskaan kannattanut, haukut siitä vain sai. Muutenkin totaalinen on/off päivä.

Kahtena viime yönä olen nähnyt omituisia unia Exästä. Häneen liittyvä vahvojen tunteiden kirjo on jostain syystä noussut pintaan. Ja täytyy myöntää, että kaipaan häntä. Olihan hän kuitenkin parempi ystävä kuin kukaan koskaan. Elän elämässäni hyvin samantapaista vaihetta kuin silloin kun suhteemme loppui, Ehkä se osittain nostaa hänet taas esiin elämässäni.

Hihii... Kiva mies kävi vaihteeksi pelikaupassa ja muisti jälleen muakin. =)
Tomb Raider Legends on vihdoinkin koneella ja pyörii kohtuu säädöillä kuin unelma. Sääli, että aikaa pelaamiseen on kovin niukasti.

Kaksi päivää töitä ja sitten vähän vapaa-aikaa... Muutama hullu päivä, mutta sitten ei olekaan kuin töitä ja töitä ja töitä.

Takana jälleen yksi liskojen yö... Anteeksi vain naapurit ja puolisko. Huusin apua ääneen (luultavasti), koska unessa minut yritettiin tukahduttaa ja raiskata. Aamuyön unia en enää onneksi muista. Jotain kamalaa varmasti ja ilmeisesti olen tapellut vastaan, kun kädet tuntuvat niin väsyneiltä. Lievää stressiä ilmeisesti taas ilmassa. Stressaan aivan turhista asioista ja muut onnistuvat vielä koventamaan stressiäni.

No mutta... onneksi on sunnuntaina vapaata. Voin ainakin yrittää nukkua kunnolla.

Mistä nää kaikki hyvännäköiset miehet on rantautunu Turkuun? Viimeiset päivät on saanu viettää työmatkat kuola suupielestä valuen. Joku joskus sanoi, ettei nykyajan asfalttimiehet enää ole minkään näköisiä, kannattais tulla tarkistamaan kantansa Turkuun... Ja mikä onkaan hienompaa, kuin komea ja lihaksikas mies syömässä mansikkapehmistä puistonpenkillä... Tai se namu nuorimies ilman paitaa irokeesissään maailman suloisimman koiranpennun kanssa kaupungilla tänään... Tai se pitkät rastat omannut mies pyöräilemässä tai se paidaton tatuoitu katumuusikko...

Onkohan tää vaan joku helteen ja väsymyksen aiheuttama hallusinaatio...

Mitäs tässä sitten muuta. Töitä riittää seuraavat kuusi viikkoa luultavasti enemmän kuin jaksaisi oikeasti tehdä. Heinäkuulle kertyy kokonaista 5 vapaaapäivää. Oikeasti vapaita olisi 7, mutta kun on kaksi työpaikkaa niin sitten vapaapäiviä vietetään toisessa duunissa. =D No mutta elokuussa minä lomailen. Nautin auringosta ja 15 tunnin työviikoista. Ja niin... juu, juu... aloitan sen gradunkin teon toden teolla... As if... ;D

Rauhaton aamu. Salillakaan ei oikein saanut levottomuudelta mitään tehtyä. Etureidet on jumissa juoksemisesta. On ilmeisesti salilla otettava ohjelmistoon takareisien vahvistaminen, että nekin jaksaisivat tehdä oman osuutensa juostessa.

Salilta tulon jälkeen olen vain istunut koneella ja fiilistellyt kesäbiisejä. Kaikkein parhaimmalta kyllä kuulostaa Bladen soundtrack. Tuskin maltan odottaa tulevaa elokuvailtaa. Uskomatonta, että tuonkin elokuvan ensi-illasta on kymmenen vuotta. Ensimmäisestä katselukerrasta muistan vain etukenon istuma-asennon ja sydämen tiheän sykkeen, kun se seuraili elokuvan musiikkien biittejä. Elokuvan olen sen jälkeen nähnyt kymmeniä kertoja ja enkohän vielä kestä muutaman kymmenen lisää...

Mies oli muistanut muakin vieraillessaan DVDpurenetin varastomyymälässä. Sain vihdoinkin odotetun Blade boxin. =D Ehdottomasti yksi elokuvamaailman helmiä. Kolme elokuvaa: yksi maailman parhaista, yksi maailman huonoimmista ja yksi maailman hauskimmista (tosin ei varmaankaan tahallisesti). <3 <3 <3 Pidän siis Elokuussa (sitä ennen ei todellakaan ole vapaata) Blade-illan. =)

Lintujen salaliitto

Jo kolmannen kerran tällä viikolla lintu paskoi päälleni lenkillä ollessa. Niillä täytyy olla jotain mua vastaan. Haisenko mä pahalle? Ärsytänkö pelkällä olemassa olollani? Ei voi käsittää...

Sain vihdoinkin katsotuksi tämän keskustelua aiheuttaneen 30 päivää samassa asunnossa homon kanssa dokumentin. Olihan siinä omat stereotypiansa niin homojen kuin maalaistollojenkin osalta esitettyinä. Kun itse tulen pieneltä, ahdasmieliseltä, mutta ei sentään uskonnolliselta, paikkakunnalta, sitä aina miettii omia ennakkoluulojaan. Miehen kanssa kävin tätä keskustelua äsken lyhyesti. Ja hän totesi, että onhan sinullakin (siis minulla) ennakkoluuloja mm. mustalaisia ja venäläisiä kohtaan, vaikka ihmisten seksuaalisen suuntautumisen koetkin yhdentekevänä. Ja onhan se totta. Toisaalta täytyy todeta, että nyt kun olen kohta 9 vuotta asunut Länsi-Suomessa, olen tullut siihen tulokseen, ettei noita epäluuloja olisi, jos olisin tänne syntynyt.

MIEHET!!!!

Yheistyöhalu = 0
Empaattisuus = 0
Kompromissikyky = 0

Kaikki vastaukset täytyy antaa heti. Asioiden miettiminen kielletty. Kun annan periksi HÄNEN ehdotukselleen, se ei enää kelpaakaan.

Jos ja kun elämästä halutaan tehdä hankalaa, niin kutsutaan paikalle mies.

Oma napa, Oma napa, Oma napa!!!!

HEVENETTI!!!!

Onpas tännekin taas jäänyt kirjoittamatta... Mutta eipä tässä kauheasti mitään uutta kuulu. Töitä töitä ja töitä. Nyt kun jaksaa niin syksyllä voisi sitten keskittyä siihen mahdolliseen valmistumiseen. *Huokaus*

Vihdoinkin DBTL on suvainnut julkaista ohjelmistonsa. Täytyykin heti mennä vaihtamaan vapaapäivää, koska DJBB näköjään soittaakin jo Torstaina. :) Torstai vapaaksi ja perjantaille myöhäinen iltavuoro... Siinäpä vasta suunnitelma. =)Toivottavasti lippuja saa vielä loppukuusta. Tällä hetkellä ei sellaisiin ole varaa.

Mies on kipeä. Hirvittävä yskä, mutta ei kuumetta. Lääkäri oli ollut huolissaan koholla olevasta leposykkeestä.Täytyy tarkkailla, ettei tulehdus vain pääse leviämään sydämeen saakka. Toivottavasti minä en sairastu, töissä on niin paha pula työvoimasta, että muutenkin hirvittää, saati sitten sairasloman sattuessa.

Suurin ilonaihe tällä hetkellä elämässä on kyllä ehdottomasti musiikki ja liikkuminen. Pariin kertaan on se juoksijan flow taas päässyt iskemään. Eilenkin olin lopen väsynyt, enkä meinannut saada itseäni ulos, mutta lenkiltä tullessa olo oli pirteä ja rauhallinen. Kaikki päivän huolet oli taas jääny matkan varrelle.

Ai niin.. Kylppärikin on nyt taas käytössä. Remonttimies oli eilen kertonut miehelle, että vaikka meillä oli alkuperäisesti suurin remontti, niin todellisuudessa lähes kaikissa muissa asunnoissa oli ollut kosteusvaurioita eli niistä oli jouduttu purkamaan paljon oletettua enemmän ja kuivattamaankin vielä. Eli meillä on nyt taloyhtiön ainoa toimiva kylppäri. =)

Huono päivä.

Olen pettynyt ihmisiin. Eräs ihminen, josta olen paljonkin pitänyt ja häntä kunnioittanut, keräsi niin roiman määrän miinuspisteitä, että hänen kanssaan eläminen tulee olemaan vaikeaa.

Asiat ovat muutenkin kovin vaikeita tällä hetkellä. Töissä kaikki menee lujaa vauhtia alamäkeä ja ketään ei oikeastaan kauheasti kiinnosta. Työpäivät tulevat olemaan pitkiä ja rankkoja, ja kai tässä täytyy ajatella tulevaisuuden rahatilannetta ja tehdä 50 tuntistä työviikkoa nämä viimeiset kuukaudet. Kyllä kai sitä jaksaa.

Henkilökohtaiset tavoitteet ovat jäässä. Mitään muutosta tai edistystä ei tapahdu, vaikka kaikki liikenevä aika ja energia tuntuukin kuluvan näihin ponnistuksiin. Väsymys tuntuu aivan loputtomalta tällä hetkellä. Pitäisi pitää niitä kuuluisia lepopäiviä, mutta aikaa ei ole.

Vituttaa katsoa kesälomillaan olevia ihmisiä. Minulla ei ole ollut kesälomaa kymmeneen vuoteen. Ilman työpaikkaa olo aikoja ei voi lomaksi laskea, koska ne ajat ovat täynnä hakemuksia ja stressiä. Kerran olen ollut viikon sillä tavalla lomalla, että työpaikka on ollut valmiina ja loma-ajalta on maksettu palkka. Ei ole ihmekään, että pätkätyösukupolven ennustetaan polttavan itsensä loppuun ennen aikojaan.

Kaikki loppuu niin nopeaan... Liikkeemme suljetaan Heinäkuun loppuun. Massiiviset alennusmyynnit alkavat jo ensiviikolla. Mitään ei viedä minnekään, kaikki täytyy saada liikkeestä myytyä. Korkeintaan siis kaatopaikalle menee tavaraa.

Mä olen siitä "onnellisessa" asemassa, että mulla todellakin on määräaikainen työsopimus Elokuun loppuun. Mulle siis maksetaan vielä Elokuusta palkka. Ainoa kysymys merkki on se, että millä systeemillä kyseinen palkka maksetaan näin osa-aikaiselle myyjälle, jonka työsopimuksessa ei ole määritelty minkäänlaisia viikkotyötuntimääriä. Ongelmallista, haastavaa ja toivottavasti ei tartte ruveta tappelemaan. Sillä totuus on että mä en mihinkään kauheen pieneen palkkaan siltä kuulta tyydy, koska jos mulla oikeasti olisi Elokuu töitä niin tunteja olis n. 25-30 viikossa ja nekin iltoja ja viikonloppuja eli lisät tulis vielä päälle.

Katsotaan mitä pomo sanoo, kun menen töihin tänään. Odotan mielenkiinnolla.

Laatat iskeytyvät seinään mahdollisesti jo huomenna!!!! Me saadaan kylppäri takaisin jo viikonlopuksi. Aivan helmi juttu.

Muutenkin asiat tuntuvat olevan paremmin. Eivät ehkä aivan niin kuin ennen, mutta kyllä tämä varmaan tästä.

Näin eilen pikku Hilma kissaneitokaisen, joka oli kyllä kasvanut suorastaan silmissä. Hilma on kyllä pieni AD/HD kissa. Unohtaa sekunnissa mitä oli tekemässä. Pomppii sujuvasti lelusta toiseen, peseytymiseen ja syömiseen. Pikku söpöläinen. Kiinnostunut kaikesta ja koordinaatio vielä hiukan hakusessa. Elämä pelkkää nukkumista, leikkimistä ja syömistä. Ah, sitä kissanelämää.

Viime yö meni levottomasti pyöriskellen. Liskojenyö täynnä hämäriä unia, joissa tapahtui ties mitä ties keiden kanssa. Onneksi en muista puoliakaan. Heräsin kahdelta ja siirryin sohvalle. Onneksi näin vapaapäivänä on aikaa ottaa päivätorkut.

Yöllisen levottomuuden aiheutti luultavasti tämän iltainen yt-neuvottelujen toinen kierros. Kuullaan mitä tapahtuu ja missä järjestyksessä. Pieni pelko perseessä siitä, että huomenna ei tartte mennä töihin, vaan saan kenkää samantien. En sitten tiedä. Ei kai tämä huono onnikaan voi mennä ihan niin pitkälle. Muutaman tunnin päästä olen viisaampi.

Täytyy vielä mainostaa sen verran, että olimme työporukan kanssa lauantaina tuhoamassa kannustuslisiä (=D) Naantalissa. Ja täytyy kyllä heti todeta, että nyt olen kyllä menettänyt jotain, kun en siellä aikaisemmin ole käynyt. Seuraavana aurinkoisena vapaapäivänä aion sinne suunnata uudelleen. Kävellä vain rantabulevardia ja kuvitella olevani Etelä-Euroopassa. Istua välillä siiderillä, jollain terassilla ja katsella purjeveneitä.

Juoksin tänään kaikessa rauhassa metsäpolulla, kun kulman takaa kaahasi isokokoinenja hyvin "kiinnostuneen" oloinen koira. Säikähdin ja seisahduin ja jäin odottamaan, että koiran omistaja ilmaantuisi paikalle. Juokseminen kun näytti lähinnä kiihdyttävän koiraa entisestään. Ja tulihan se omistajakin sieltä, lopulta. "Ei meidän musti ole koskaan kenellekään mitään tehnyt" on selitys koiran irtiolemiselle. Vihaisena ja ärsytettynä jatkoin matkaa.

Tämä tapahtuu joka helvetin lenkillä. Anteeksi vain koiranomistajat, mutta miksi koiraa täytyy pitää irti (Huom. laittomasti), jos koiraa ei pysty pitämään hallinnassa ja valvonnan alla. Vaaraa irtioleva koira aiheuttaa kanssaliikkujien lisäksi myös itselleen. Tänään eräskin yliystävällinen kultainen noutaja meinasi suorastaan jäädä alle, kun en kerennyt reagoimaan tarpeeksi nopeasti tervehdyshyökkäykseen.

Vieras koira on aina vieras koira, oli se sitten iso tai pieni. Kaikki karvaiset nelijalkaiset ovat kivoja, mutta kuten eräs ystäväni sanoi: "Koira ei mene rikki koulutuksesta ja vihamielisyyttä vähennetään noudattamalla yhteisiä pelisääntöjä."

Mä en vieläkään oikeastaan tiedä mikä tämä tilanne oikein on. Minulle puhutaan, mutta samalla ei puhuta. Mies on etäinen ja vakava.