Paska fiilis aamulla. Peilikuva ei miellytä. Vedän ranteet auki meiningillä töihin.

Töissä vika työpäivä. Putiikki kiinni klo 14 ja sitten n. 1½ pulloo kuoharia per nenu. Nyt kevyt känni ja kauhee sekoilu päällä. 45 minuutin päästä lähtee juna kohti Ouluu.

Kerron loput sitten joskus. Nyt suihkuun.

Näkemisiin pörriäiset.

Hieno DBTL-ilta.

Kilpi <3

DJBB:tä eivät riitä sanat kuvaamaan. Extaasiin on joskus lyhyt matka. <3 <3 <3
Island girl oli kyllä parasta aikoihin.

"Panisin". Se on kai niitä parhaita kehuja mitä nykymiehiltä irtoaa. Pelasti alkuillan. =D

En muista milloin viimeksi mulla olis ollu Lauantai vapaana. Olin ihan sunnuntaifiiliksissä koko päivän. Nukuin pitkään ja kävin rauhassa salilla. Lisäilin painoja sarjoihin ja poistuinkin salilta jalat täristen. Kotona vain olin ja löhösin. Ja pelasin Tomb Raideria...

Käytiin tuossa vielä iltapäivällä lyhyellä kävelyllä miehen kanssa, mutta oli niin painostavan kuuma ilma, että ei kauhean kauaksi jaksettu mennä. Toinen takareisi on krampannut tänään reippaasti ja toinen lonkka ensioireilee limapussin tulehduksesta johtuvaa hermo jumia. Niin, mulla kun toi takamuksesta lonkan, etureiden kautta polveen ja sieltä varpaisiin ulottuva hermo kulkee tuolla pakarassa väärässä kohtaa, joka taas aiheuttaa sen, että kun pienet pakaralihakset jumittuu niin, sit joku limapussi tulehtuu ja hermo menee jumiin. Tämä on tutkittu juttu. Kukaanhan ei ole täydellinen, aina meistä joku tekovirhe löytyy... =D

Your Theme Song is Born to Be Wild by Steppenwolf

"I like smoke and lightning Heavy metal thunder Racin' with the wind And the feelin' that I'm under" A total independent spirit, you can't be held down or fenced in. You crave the feeling of wind on your face... and totally freedom.

What's Your Theme Song?

Hihii, joo. Mun biisi.

Your Personality Is Like Acid

A bit wacky, you're very difficult to predict. One moment you're in your own little happy universe... And the next, you're on a bad trip to your own personal hell!

What Drug Is Your Personality Like?

So me, so me....

Katsottiin eilen jo varmaan kolmannen kerran Butterfly effect -leffa. Yksi parhaista elokuvista mitä olen koskaan nähnyt. Ihmeellistä siinä ei oikeastaan ole näyttelijät, eikä kuvaus, eikä ohjaus, vaan tarina. Perhosen siivenisku voi synnyttää hurrigaanin. Muuttaisitko sinä jotain elämästäsi, jos voisit matkustaa ajassa taaksepäin? Ottaisitko sen riskin muuttaaksesi omaa tai toisten elämää? Sitä jäin eilen miettimään. Oikeastaan on kaksi kohtaa elämässäni, joita voisin yrittää muuttaa. Toinen aivan varhaisessa lapsuudessa ja toinen kuutisen vuotta sitten. Lapsuuteeni palaisin muuttamaan asioita puhtaasti itsekkäistä syistä, mutta tuonne kuuden vuoden päähän menisin helpottamaan toisen ihmisen elämää. On vain niin mahdotonta tietää, missä itse olisin, jos noita asioita muuttaisin. Voi olla ettei minua enää olisikaan, mutta joku toinen voisi voida paremmin. Toisaalta minä en välttämättä olisi minä. En sama ihminen kuin nyt, luopuisinko siitä?

Olikohan tämäkin taas turha postaus? Mä olen edelleen sitä mieltä, että sellaista asiaa kuin turha postaus ei olekaan. Jokainen sana minkä tänne kirjoittaa, oli se sitten kuinka tyhjänpäiväinen tahansa, kertoo loppujen lopuksi paljon. Elämä ja arki vain on sellaista, että mitään kauhean hohdokkaita ajatuksia ei välttämättä synny. Ja joskus on hyvä vain tietää, että toinen on siinä kunnossa, että pystyy kirjoittamaan blogiinsa, vaikka vain sen, että on paska päivä vaikka aurinko paistaakin. Satunnaiselle lukijalle se tuskin on kovinkaan hohdokasta, mutta niille, jotka seuraavat blogia päivästä toiseen, se riittää.

Hei sinä paidaton, ruskettunut, vahvasti tatuoitu, lihaksikas, kalju mies kahden bokserin kanssa Turun kauppatorilla tänään klo 12 jälkeen. Olet kauneinta mitä olen aikoihin nähnyt.

Eipä tässä sitten muuta.

Olenpas taas ollut pari päivää hiljaa. On ollut kiire ja paljon mietittävääkin. Töissä tahti on hiljennyt ja nyt kun meillä olisi työvoimaakin tarpeeksi, niin ei ole enää tavaraa, eikä asiakkaita. Enää kaksi viikkoa jäljellä. Viikoissakaan ei ole tunteja enää kuin alle 30. Tuntuu ihan melkein lomalta.

Uudet tavoitteet on asetettu tänä aamuna. Toivottavasti seuraavasta 10 viikosta tulee yhtä helppoja kuin edellisistä. Omassa päässä mikään ei kyllä ole muuttunut, vaikka muut muutoksen näkevät. Peilikuva on edelleen entistäkin pahempi vihollinen.

Lauantaina vietettiin grillijuhlia ja sunnuntaina onnistuin sitten selviämään työpäivästä, vaikka krapulaa olikin hiukan ilmassa. Oli mukavaa vaihteeksi viettää aikaa "omien" tuttujen kanssa. Tällä nyt ehkä lähinnä tarkoitan sitä, että nämä ihmiset ovat enemmän minunlaisiani. Yleensä nykyään tulee pyörittyä enemmän miehen tuttavapiirin kanssa ja siellä mä olen aina jotenkin ulkopuolinen. Hauskaa oli kun pöydän ääreen sattui istahtamaan iso liuta kännisiä asiakaspalvelijoita eri ammateista ja arvaat varmaan, että hankalista asiakkaistahan siellä keskusteltiin. =) Illalla oli kuitenkin surullinen ja varautunut pohjavire, huomasi ken huomasi.

Miten toinen voi tehdä itsensä rakastamisesta niin vaikeaa, ja kuinka mä jaksan yli viiden vuoden jälkeen edelleen rakastaa, vaikka jo tiedän ettei toinen muutu, saatikka kasva vastuuntuntoiseksi.

Onko se niin väärin olettaa, että toinen kantaisi vastuuta elämän pikkuasioista ja ennenkaikkea asioista, jotka toiselle puoliskolle ovat tärkeitä. Meillä ne asiat tulevat listan viimeisenä. Meillä myöskin toisen ymmärtäminen ja tukeminen stressaavina aikoina, mm. työkiireiden aikaan helpottamalla toisen elämää, on vain minun tehtäväni. Minun elämäni vaikeuttaminen viime viikkoina on tuntunut olevan hänen elämäntehtävänsä.

Kuppini on hiljalleen menemässä yli ja enää ei paljon tarvita, että se kaatuu.

Outo päivä. Olen ollut vihainen, turhautunut ja surullinen. Ystävillä ja kavereilla tuntuu kaikilla menevän tavalla tai toisella huonosti. Kivaa kysyä ystävältä "mitä kuuluu?", kun jotenkin jo arvaa, ettei varmaan ainakaan mitään hyvää. Oma elämäkin on tällä hetkellä taas sellaisessa empätiedä -vaiheessa. Väljähtynyt parisuhde, henkilökohtaisten tavoitteiden kaukaisuus, tulevaisuuden pelko ja työvitutus. Tuntuu, että pitäisi jotenkin pystyä tukemaan muita, mutta kun voimavarat ei riitä edes omien ongelmien ratkaisemiseen.

Puhelin soi tuossa tunti sitten. "Seiskasta Hei, Olette vastannut mielipidekyselyymme, Haluaisimme esittää teille muutaman lisäkysymyksen." Tässä vaiheessa pulssi alkoi kohota ja pieni piru minussa kasvaa. "Mitä mieltä olette Seitsemän Päivää lehdestä?" Siinä vaiheessa annoin palaa. "En pidä lehdestänne. En hyväksy sen juttupolitiikkaa. Kyllä, Ymmärrän että osa julkkiksista tarjoaa ja tyrkyttää törkyjuttujaan lehteen, mutta tuskin kaikki ja onko törkyjuttuja pakko julkaista, eikö tyrkytystä voi jättää omaan arvoonsa?" "Mielestäni lehtenne ei toimi hyvänmaun rajoissa." Tässä vaiheessa soittaja veti herneet nenään ja alkoi ottaa asiat henkilökohtaisesti. Olisi tehnyt mieli lohduttaa sanomalla, että en pidä muistakaan vastaavista julkaisuistaja todeta lopuksi, että onpa sulla paska kesäduuni(Äänestä päätellen aika nuori henkilö). Mutta vastasinkin vain iloisesti vittuuntuneella äänellä esitettyyn "Hyvää kesän jatkoa" toivotukseen. Olisi ollut vielä paljon sanottavaa, mutta negatiivinen palaute ei ilmeisesti auta tekemään lehdestämme parempaa.

Voimaeläimesi 8:llä pisteellä on Hevonen.

Voimaeläin on määritelty siten mitkä eläimen piirteet ja sinun piirteesi vastasivat lähiten toisiaan. Pistemäärä tarkoittaa miten omat piirteesi osuivat eläimen piirteisiin.

Viisi seuraavaksi voimakkainta eläintä olivat:

8 Kissa
8 Kettu
8 Karhu
8 Käärme
7 Susi

Heikommat osumat tulivat eläimille:


7 Orava
7 Koira
7 Kotka
6 Ilves
5 Muurahainen
5 Majava
4 Pöllö
4 Kauris
3 Korppi
3 Lepakko
2 Kilpikonna
1 Hiiri
0 Kani
0 Delfiini
-1 Kurki
-1 Perhonen

Hassu juttu, arvioin itselleni läheisimmäksi sielunkumppaniksi kissan ja melkein osuin oikeaan. Ja siis perhostahan musta ei saa tekemälläkään. Olen muuten kiinalaisessa horoskoopissakin hevonen... Hhhmmm.... Hauska testi jokatapauksessa.Löytyy täältä. Löysin testin via wicked child, en vain jaksanut seurata ketjua, joten googlasin. =)

Kyllä sitä joskus osaa tuntea olonsa tosi huonoksi. Kaikki on tavallaan ok ja vaikka töissä oli jälleen kerran helvetti irti, niin jaksoin kuitenkin. Jotenkin on vain taas todella epäonnistunut olo. Eilinen vapaapäiväni oli sitten osunut siihen kaikkein kiireisimpään ajankohtaan ja tuli vain sellainen tunne, että mua yritettiin (ja onnistuttiin) syyllistää siitä. Todella paha mieli kun ihminen, joka ei ole elänyt meidän muiden kanssa viime viikkojen loppuunmyyntirumbaa, eikä todella tiedä siitä mitään, tulee sanomaan, että eilinen se vasta olikin kiire päivä. Eihän sen tarvinnut kuin myydä. Kaikki tavarat oli jo esillä ja alennusprosenttejakin oli enää yksi. Helpottaa ihmeesti elämää, mutta eihän hän sitä tiedä. Kauppa alkaa olla aika tyhjä. Tuntuu siltä, että tavarat loppuu ennenaikojaan. Mutta jos totta puhutaan, niin on se sen verran ahdistava ja kamala työpaikka tällä hetkellä, että en sinne huomenna enää kovinkaan iloisin mielin mene. Tää loppu aika on pilannut niin paljon kivasta työpaikasta. Sääli sinänsä.

Mulla on myös yllättävän yksinäinen olo. YStävät on jossain kaukana. Ei fyysisesti kauempana kuin ennen, mutta en ehdi pitää heihin yhteyttä. Ja aika harvoin kukaan enää soittaa ja kysyy mitä kuuluu. Kaipa mä olen hiukan erakko. Karkotan ihmisiä pois luotani henkisellä vahvuudellani, joka kuitenkin on silmänlumetta. Heikkouden näyttäminen ei vain ole minulle luontevaa.

Mieltä on viime päivinä jäänyt kaihertamaan myös se, että kiireessä tulee oltua tuntemattomille töykeä. Kiire tai asiakkaan törkeys ei saisi olla tekosyy, mutta viime aikoina päreet on kyllä palaneet helpommin. Toisaalta, on minua myös huoriteltu viime viikolla töissä asiakkaan toimesta ja toinen on melkein käynyt käsiksi, kun ei saanut tahtoaan läpi. Että sellasta.

Paha ja sekava mieli. Luen hetken elämän totuuksia Nemistä ja menen sitten nukkumaan.

Miehet!!! Vittu, Saatana!!!
Pienillä asioilla ne osaavat pilata hyvän päivän.

Saavutin tänä aamuna tärkeän tavoitteen. Mieli askartelee jo jatkosuunnitelmia. Onnistumisesta tulee hyvä mieli.

Nukuin vapaapäivän kunniaksi pitkään ja päätin skipata kuntosalireissunkin tältä aamulta. Sen sijaan suuntasin Miehen kanssa kaupungille. Kävimme kaikessa rauhassa kirjastossa ja shoppailemassa ja vielä lopuksi ostamassa picnicruokaa. Sitten kotiin ja kamat ja ruuat kasaan ja picnicille. Sangria blancoa pakattiin mukaan termoskannuun. Ilma oli kuuma ja painostava ja selän takana vaanivat tummat matalasti jyrisevät pilvet. Pääsimme kuitenkin rauhassa ja hyvällä ilmalla joen rantaan ja kerkesimme syödäkin. Sitten jyrinä alkoi kuulua vain entistä lähempää, joten pakkasimme kamat ja lähdimme. Puolimatkassa taivas sananmukaisesti aukesi. Vettä tuli kovemmalla paineella ja isompina pisaroina kuin suihkusta. Kävelimme sitten kaatosateessa läpimärkinä kotiin. Ihanaa ja kamalaa yhtäaikaa. =)



Sarjassamme kuuluisia viimeisiä lauseita: "Ei se varmaan tule päälle."


"Kaunis" Aurajoki


Vettä!!!

Rättiväsyneenä katselin tuossa äsken bussin ikkunasta ja mietin kuinka helppoa on ihmisillä, jotka ovat omistaneet elämänsä jollekin uskonnolle tai ideologialle. Heillä on suunta ja motiivi elämälleen. He kelpaavat itselleen, eikä heidän tarvitse miettiä mitä muut heistä ajattelevat. Kun itse jälleen kerran peilaa itseään muiden ihmisten silmistä, katseista ja sanoista, tulee jatkuvasti varmemmaksi siitä, ettei kelpaa koskaan. En kelpaa itselleni, kun en kelpaa muille. En ole tarpeeksi mitään.

Väsynyt vain....

Asia, jota olen pyöritellyt päässäni viime ajat, on seksiin pakottaminen parisuhteessa. En haluaisi puhua raiskauksesta, vaikka se siltä tuntuukin ja tavallaan vielä pahemmalta, sillä tekijä on rakas ihminen, joka hyvin tietää etten halua ja jonka täytyisi kuulla äänetön itkuni ja tuntea kipuni. Seksiin pakottamiseen ei aina tarvitse liittyä fyysistä väkivaltaa ja parisuhteessa harvoin varmaan liittyykään. Pakko on erilaista, henkistä. Toisaalta ymmärrän häntä. Hän sanoo minun olevan kaunis ja rakastavansa minua. Meillä menee muuten paremmin kuin aikoihin.

Miksi hän satuttaa minua ja miksi minä annan sen tapahtua.

Tänään on känkkäränkkäpäivä...

Ei huvita, ei jaksa. Tiuskin asiakkaille ja olen epäkohtelias. Onneksi työpäivä päättyi jo. Tulin kotiin ja sain aikaan riidan. Nyt mökötetään.

Ajatukseni palaavat jatkuvasti viime lauantai-iltaan. Anonyymius ongelmat myös vaivaavat. En oikein tiedä enää mitä voin täällä sanoa. En halua loukata ketään. Viime lauantaiyönä tapahtui jo kolmannen kerran jotain, jota mä en oikeastaan pysty käsittelemään. Ajatukset ovat kovin sekavia sen suhteen. En oikeastaan tiedä edes mitä tarkalleen tapahtui.

Tätä työputkea on jäljellä viisi päivää. Hermoilen jo valmiiksi ensi viikonloppua. Olisinpa silloin jossain muualla kuin töissä.

Kirjoitin eilen kaksi postausta, enkä osannut päättää kumman tänne laitan. Ehkä en siis laita kumpaakaan. =/

Eilen juotiin sangriaa ja Zanzibarin uusia ihanen hedelmäisiä drinkkejä. Matkalla käytiin toteamassa, että Koulun terassi tappaa biletunnelman yhtä tehokkaasti kuin sisätilatkin. Väsymys alkoi painaa jo ennen yhtä, joten lähdimme kotiin.

Tänään on pitkästä aikaa vapaata. Pesen siis pyykkiä, käyn keskiaikamarkkinoilla ja ostoksilla. Illalla grillataan ja minä penkkiurheilen. Jos kunto tuntuu kestävän,niin menen lenkille, kun on toi liikunta jäänyt vähiin.

Yhtä tyhjän kanssa merkintä tästä taas tuli. Kaikki tärkeät ja päätä vaivaavat asiat jäivät sanomatta, koska niille ei löytynyt sanoja.