Rättiväsyneenä katselin tuossa äsken bussin ikkunasta ja mietin kuinka helppoa on ihmisillä, jotka ovat omistaneet elämänsä jollekin uskonnolle tai ideologialle. Heillä on suunta ja motiivi elämälleen. He kelpaavat itselleen, eikä heidän tarvitse miettiä mitä muut heistä ajattelevat. Kun itse jälleen kerran peilaa itseään muiden ihmisten silmistä, katseista ja sanoista, tulee jatkuvasti varmemmaksi siitä, ettei kelpaa koskaan. En kelpaa itselleni, kun en kelpaa muille. En ole tarpeeksi mitään.

Väsynyt vain....