Nyt mä olen kypsä. Haussa uusi kaveripiiri, joiden kanssa voi istua sohvalla ringissä ja vetää viinaa. Ei typeriä seuraleikkejä. Ei teeskentelyä. Ei tekopirteyttä.

Siis oikeesti. Täytin tänään 28-vuotta, enkä todellakaan pelaa pullonpyöritystä omissa juhlissani. Mulla on ikää sen verran, että halutessani voin kertoa kaikkia salaisuuteni ja tehdä typeriä asioita ilman peliä. Kiesus. Just ask, I tell.

Ehkä tässä nyt on taas ongelmana se, että mä en ole kännissä kuin muut. Viina ei vaan vie multa järkeä, vaikka joskus sitä toivonkin.

Nykyään viina vie vain entistä syvemmälle. Jonnekin pimeään, jossa itseinho vallitsee. Tie pois pimeästä on kipu. Kipu kirkastaa pimeyden hetkeksi ja silloin voi löytää tien pois. Jos haluaa.

Sain myös taas opetuksen siitä, että ihmisiin ei vain kertakaikkisesti voi luottaa. Istun yläkerrassa ja kuuntelen kun humalaiset puhuvat alakerrassa. Myös minusta. Luulevat ilmeisesti etten kuule. Itken sitten hiljaa. Minun kotini. Kuinka ihmiset kehtaavat.

Ahaa-elämys. Eihän uusien kaverien saaminen mitään muuttaisi. Niin kauan kuin minä olen minä, on elämäni samanlaista.

Railakasta vappua!

Aamun ohjelmassa on tähän mennessä ollut rauhallista seksia ja aarteenetsintää. Rakas oli piilottanut lahjani keittön kaappiin ja sain vain aarrekartan aamulla sänkyyn. =) Lahjaksi sain oikein hienon sykemittarin, jollaista olinkin toivonut.

Nyt on talo kunnossa vieraita varten ja viinaa on niin järjettömästi, että kuolema tulee jos nuo kaikki juodaan. Tehtiin juuri alkudrinkeiksi tujut hyytelöshotit, että päästään vauhtiin.

Onneksi aurinko paistaa ja takapihalla on aivan kesä. Saadaan grillata ja nauttia auringosta hyvässä seurassa. Vanheneminenkaan ei tunnu niin pahalta asialta tänään. =D

Keittiö

Makuuhuone

Olohuone1

'

Olohuone2

Joku halusi päästä tirkistelemään muiden bloggaajien kotiin. ;D Kuvien laatu on huono, mutta eiköhän noista kaiken oleellisen nää. Aika karua ja kylmää kun kuvia katsoo. Työhuoneen, saunan, kylppärin, eteisen ym. jätin kuvaamatta. Ovat tällä hetkellä aivan liian sotkuisia julkaistavaksi. Ehkä myöhemmin. =)

Tällaisen meemin olen jossain joskus nähnyt. Muistiin ei nyt palaudu missä, mutta pistetään kiertoon. Siispä...

Näppää kuva suosikkikahvimukistasi ja laita näkyville.

Muuten tässä onkin totaalinen maaninen vaihe menossa. Juoksen pää kolmantena jalkana ympäriinsä ja teen aivan hullun määrän asioita päivässä. Nytkin täytyy vielä mennä kylppäri siivoamaan. Muuten harmittaa. Ja sitten töihin suuntaa hän. ;D

Vappu tulee, oletko valmis.

Joutui taas diplomaatin kyvyt koetukselle. Inhoan ahdasmielisiä ja suvaitsemattomia ihmisia, jotka ilmaisevat vielä omat mielipiteensä todella törkeästi seurassa. Minulla on omat ennakkoluuloni, joita olen täälläkin esitellyt, mutta liika on liikaa. Aaaaarrgh. Olis kirveelle töitä.

Antakaa haulikko. En kestä noita naapurin pentuja enää sekuntiakaan.

Viime kesänä naapurin juuri kävelemään oppinut muksu ajoi takapihan laatoituksella pientä ympyrää potkumopolla. Päivästä toiseen.

Se naapuri on poissa, mutta nyt molemmilla puolilla asuu lapsiperhe. Ah tätä iloa ja autuutta.

Nimimerkillä "Valmis muuttamaan maalle"

Sorruin taas kuolaamiseen punttisalilla ja vähän sen ulkopuolellakin. Mistä nämä hyvännäköiset miehet ovat yht'äkkiä tiensä Turkuun löytäneet?

Tämän päivän piti olla vapaapäivä. Ei tässä kuitenkaan juurikaan aikaa löhöilyyn jää. Aamulla kaupungille hoitamaan asioita ja salille. Sieltä kotiin siivoamaan jne. Ja illalla tulevat appivanhemmat kylään. Ja tuota huimaa takapihan puutarha plänttiäkin täytyisi siistiä vappubileitä silmällä pitäen. Mistä saisi ylimääräisen tunnin päivään?

13½ tuntia matkaa talvesta kesään. Aikamoinen shokki. Ilmankos eilinen päivä jäi hämärän peittoon. Ihme, että illalla töihin jaksoin raahautua.

Mutta mitäpä tuosta matkasta enää voisi sanoa. Muuta kuin, että nyt on taas maksa-arvot kohdallaan. Ja kävihän se hyvästä treenistä vappua varten. =)

Porobingo on kyllä myös kiva peli.

Tänään on onneksi palkkapäivä. Menen heti ensimmäiseksi hankkimaan itselleni Don Johnson Big Bandin uuden levyn. En elä ilman sitä enää päivääkään. Olisin kyllä mieluusti ostanut sen suoraan netistä koneelle, mutta ei näytä löytyvän. =(

Ai niin. Palailen noihin matkan aikaisiin tunnelmiin vielä. Mua on aina häirinnyt se, että jos joku seurueesta ei halua tehdä sitä mitä muut tekee, niin se on järjetön ongelma. Yhteistä aikaa kuitenkin on ihan riittämiin. Nytkin minulta on kysytty useaan otteeseen, että eihän mulla vaan ollut tappavan tylsää. Ei ollut. Mulla oli oikein mukavaa. Viihdyn yksin. Kävelylenkit tunturissa olivat aivan uskomattoman hyvää viihdettä. Ja niiden avulla jaksoin olla seurallinen sitten muun ajan. Edelleen, olen tällainen kuin olen. =)

olipas taas vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Lähdettiin eilen aamulla, tai siis oikeastaan päivällä testaamaan maastohiihtotaitojamme ja nehän oli ihan hukassa. Alku oli yhtä tuskaa, mutta kyllä se sitten vähän kerrallaan alkoi sujua.Varsinkin kun päästiin noille luonnonladuille kansallispuiston alueelle. Kilometrejä ei varmaan kertynyt hurjasti, mutta hauskaa oli, eikä nenä edes palanut. Sääli ettei päästy pyhänkasteenputoukselle, kun lumivyöryvaaran takia isokuru oli suljettu.

Sitten siirryttiin notskille paistamaan makkaraa ja avattiin päivän ekat bisset. Laturetkellä nautittua minttukaakaotahan ei tunnetusti alkoholiksi lasketa. Siitä sitten alkoi railakas After-Ski, joka huipentui hervottomaan jorailuun paikan ainoassa pubissa 90-luvun discohittien ja nykytanssimusiikin tahtiin. Välillä käytiin teltan puolella vilkaisemassa illan live-esiintyjää Aki Louhela Bandia.

Nyt aurinko paistaa, darra ei ole paha ja meikäläinen harkitsee jopa laskettelemaan lähtemistä. Aikaa olisi vielä tässä aamupäivällä muutama tunti verestää vanhoja taitoja ja voittaa huonoiten pukeutuneen laskijan palkinto. =) Ei sitä tiedä jos tässä vaikka innostuisi. Kunhan nuo muut unimurmelit heräävät.

Kaunista aamua Pyhätunturilta. =)

Mitä mieltä olet minusta?

Sinä, joka luet tätä, kuvaile minua yhdellä sanalla. Siis vain yhdellä (!), ja sen jälkeen laita tämä omaan päiväkirjaasi, jotta näet mitä muut ajattelevat sinusta.

Kopsattu täältä.

Terveisiä Pyhältä. Ensimmäinen päivä on sitten siirtymässä After-Skiin puolelle. Olotila on tavallaan rentoutunut ja on ollut ihan kivaakin. Toisaalta päässäni pyörii kaikenlaista ja ajatukset on aika sekavia. Ehkä erittelen niitä joskus myöhemmin, ehkä en.

Maisemat on kauniita. Olisin siirtänyt muutaman ottamani kuvan tännekin, mutta kameran piuha jäi kotiin... Niin ja siis kirjoittelen tänne, koska mukanamme on kaksi nörttiä, joten kannettava on vakiovaruste ja nykyisistä mökeistä löytyy nettiliittymäkin jo vakiona. =)

Ai niin. Meinattiin muuten lentää junasta eilen illalla tai oikeastaan yöllä liian kännissä meluamisen takia. Me teinit! =)

Tänään se päivä sitten on. Hyppäämme illalla yöjunaan ja matkaamme pohjoiseen. Ja mua ahdistaa. Diplomaattisuuteni saattaa joutua koetukselle pienessä huoneistossa vieraiden ihmisten kanssa enemmän ja vähemmän vastentahtoisesti. Mä pelkään, etten jaksa olla iloinen ja sosiaalinen matkaseuralainen. Mieleen muistuu edellinen lomayritelmä miehen kanssa, joka päättyi riitaan ja huomautukseen "Aina sun täytyy olla tollanen.". Tällainen olen.

Olen ihminen joka ei jaksa vääntää asioista. Tuhlata aikaa turhaan, kun kaikki voisivat tehdä mieleisiään asioita. Selittelyä ja syyttelyä. Pakollista yhdessäoloa, kun intressit ja lähtökohdat ovat erilaiset.

Täytyisi pakata ja käydä tuhlaamassa loput rahat matkaeväisiin. Mies esitti toiveitaan. Pennittömänä on hyvä matkustaa. Pakkaan mukaan kasan kirjoja, niin enköhän löydä jostain jonkin lämpöisen ja toivon mukaan aurinkoisen paikan itselleni.

Mitenhän tästä negatiivisestä asenteesta pääsisi eroon?

Näinhän siinä sitten käy. Nyt ei nukuta. Neljän tunnin levottoman sängyssä pyörimisen jälkeen kyllästyin. Luen vaikka tai surffaan. Olisin kyllä mieluummin katsellut unia.
Mesekin on ihan hiljaa, ihmiset varmaan toipuvat pääsiäisestä.

Pitäisi kirjoittaa vielä jostain muustakin, nimittäin seksistä. Seksi on kamalaa. Mitenhän asiasta, jota joskus rakastin on tullut sellainen peikko. Eikä tällä nyt ole edes kamalasti tekemistä miehen kanssa, vaan enemmänkin mun pään ja ruumiin. Itsensä haluamisesta ja oman vartalon kanssa sinuiksi tulemisesta/olemisesta olen puhunut ennenkin. Mutta sitten tähän asiaan liittyy vielä puhdas fyysinen kipu ja sen kivun pelko. Rakkaus sattuu, todellakin.

Viimeiset kolme yötä olen nähnyt samaa unta. Tai oikeastaan en tiedä onko uni toistoa vai jatkuuko se, miljöö pysyy kuitenkin aina samana. Uni sijoittuu lähitulevaisuuteen, todelliseen betoniviidakkoon, jossa on tapahtunut "jotain". Sähköt ja vesi eivät toimi ja maailma on muutenkin kuin pommin jäljiltä. Ja sitten tässä maailmassa on "niitä", jotain mitä en osaa tarkemmin määritellä, mutta tiedän, että ne eivät halua minulle ainakaan mitään hyvää. Piilottelen pienen ihmisryhmän kanssa puoliksi hajonneissa rakennuksissa, etsimme ruokaa ja vettä, koko ajan varuillamme "niiden" varalta. Välillä joku meistä katoaa.

Kuulostaa lähinnä b-luokan kauhuscifi väännöltä, mutta hassua siinä on se, että unessa mä en pelkää, oikeastaan päinvastoin. Muiden ahdistus ja pelko ei vaikuta minuun. Olen viime öinä nukkunut extra pitkään 10-13 tuntia per yö, koska jokin tuossa maailmassa ja siinä minässä, joka siellä olen, kiehtoo minua. Haluaisin jäädä sinne.

Kerran elämässäni olen nähnyt vastaavanlaista yöstä toiseen jatkuvaa unta. Silloin sain nauttia yli 30 osaa teinihömppää. Toivottavasti tämä jatkuu yhtä kauan.

En tiedä johtuuko pitkistä yöunista vai tuosta auringosta, mutta tänään sain aikaan vaikka mitä. Siivosin ahkerasti monta tuntia, kävin salilla, siivosin lisää, pesin pyykkiä, silitin ym. Moista maanista puuskaa en olekaan saanut aikoihin.

Sohaisin muurahaispesään.... Puutuin nyt jo tabuksi muodostuneen Lapin matkan järjestelyihin. Ajatuksena oli vain järkeistää asioita ja säästää about 100 euroa. Olinpas tyhmä, eihän 100 euroa niin iso raha ole.

Tiedetään, olen yliorganisoija. Selvitän asiat ja laadin suunnitelmia, mielelläni. Olen käytännöllinen. Jotkut näkevät sen vahvuutena, jotkut ärsyttävänä suunnitelmallisuutena, tylsyytenä ja heittäytymiskyvyn puutteena. Minkäs sille voi, että vältän ikäviä yllätyksiä. Anteeksi.

Hiljaista ahdistusta, jolle ei vielä ole sanoja.

Kiirettä töissä. Onneksi. Ei ollut aikaa miettiä mitään. Sitä vain toimii ja toimii.

Voisin lähteä ulos kohta hetkeksi. En ole vielä juossut tarpeeksi tälle päivälle.

Kevään ensimmäinen koppakuoriainen taapersi ohitseni asfaltilla. Meno oli vielä haparoivaa. Raukka oli varmaan vielä osittain kohmeessa.

Mitään sanomaton ja vaikee päivä tänään. Mikään mitä teen ei oikeastaan lähde rullaamaan. Yksin vaatteiden valinta ja salille lähtö oli aamulla yhtä tuskaa. Sekoilin vain ympäriinsä, enkä saanut mitään aikaan.

Kaveri tulossa kylään illalla. Täytyisi laittaa ruokaa ja siivoilla tuo alakerta ihmismäiseen kuntoon ennen sitä.

Odotan pääsiäistä tänä vuonna. Muutama päivä, jolloin ei voi tehdä mitään muuta kuin olla kotona ja rauhoittua, edes salille ei voi mennä kun sekin on suljettu. Pääsiäisen jälkeistä viikonloppua odotankin sitten tavallaan kauhulla. Pitkään "odotettu" lapin reissu olisi vihdoinkin edessä. Mitään valmisteluja ei tosin ole tehty, mutta ehkä se menee siinä omalla painollaan kauheassa kännissä kolme päivää. Mukaan ajattelin ottaa vain kävelyvarusteet. Jätän suosiolla rinteet väliin ja nautin vain toivottavasti paistavasta kevätauringosta epäsosiaalisesti yksin muiden ollessa rinteessä.

Viime yö meni valvomisen puolella, mutta seura oli hyvää... Eli siis jäin jumiin Anonyymin kirjoittajan Nainen Berliinissä päiväkirjaan 20.4 - 22.6.1045. Todella hyvä kirja, joka oli pakko lukea loppuun, vaikka kuinka väsymys painoi. Jotenkin todella avoimen ja rehellisen tuntuista tekstiä, jossa silloin arkipäiväiset kauheidet kuvataan totuuden mukaisesti, kaunistelematta. Todellinen selviytymistarina.

Päivän =(

Olen koko viikonlopun kelannut omaa suhdettani, sen tilaa ja tulevaisuutta, sekä siihen liittyviä pelkoja päässäni.Blogituttuni on viimeaikoina kirjoittanut ja joutunut myös kokemaan asioita, joita itsekin pelkään. Suhteen päättyminen ilman sosiaalista turvaverkkoa ja taloudellisia edellytyksiä yksin asumiseen on pelottavaa. Jätin joskus tuon turvaverkon toiselle puolelle Suomea. Siellä se on edelleen. Tänne uuteen kotikaupunkiini sellaista ei oikeastaan ole muodostunut. Toisaalta tiedän, että tuo kaukainenkin turvaverkko kannattelisi minua yhä. Vaikeassa tilanteessa saisin sieltä kyllä apua, niin taloudellista kuin henkistäkin. Jokapäiväisestä elämästä olisi vain pakko selvitä pitkälti yksin.

Päivän =)

Puolisko ilmoitti eilen voivansa tehdä huomenna (siis tänään) makaronilaatikkoa, jos kävisin kaupassa aamulla hakemassa tarvikkeet. Näin saisin valmista ruokaa, kun tulisin illalla kymmenen maissa töistä. Sehän sopi minulle hyvin ja marssinkin tänään suoraan salilta kauppaan. Aamulla olin lähtiessäni vilkaissut jääkaappiin ja todennut, että täällähän onkin melkein kaikkea, vain jauhelihaa puuttuu. Ostin siis jauhelihaa ja tulin kotiin. Sitten päähäni pälkähti tarkistaa kaapissa olevien kananmunien päiväys, kun en sitä aamulla muistanut katsoa. Otan neljän munan kennon käteeni ja avaan sen.... Mignonmunia. Kiesus, että repesin. Ei sitten saada makaronilaatikkoa tänään, ellei puolisko käy töistä tullessa kaupassa. =D

Mistä tuo itsekäs ihminen on tullut kotiini?

Koko kroppa tuntuu heijastelevan sisäistä pahaa olo. Väsyttää. Vatsaan koskee. Päähän koskee jo toista päivää niin lujaa, että valo sattuu silmiin. Hampaat aristavat. Jo monena yönä olen herännyt siihen, että makaan selälläni tikkusuorana ja puren hampaitani todella kovaa yhteen. Ahdistaa.

-> menenpä tästä taas muutamaksi tunniksi hymyilemään ihmisille. juu.

"Jollei tämä matalapaine lopu kohta, vedän ranteet auki." sanoi eräs työkaveri ajatelleensa bussissa. Ja en voinut kuin todeta olevani samaa mieltä. Ei tämä keli ja kevään alun siirtyminen tee näköjään hyvää kenellekään. Väsymystä ja itsetuhoisia ajatuksia tuntuu olevan ilmassa.

Mä en osaa nukkua. En oikeastaan muista edes milloin viimeksi nukuin kunnolla. Valvoisin ihan mielelläni kaiket yöt ja nukkuisin päivällä. Johtuu varmaan osittain tästä jatkuvasta iltatyöstä. Menee elämä ihan sekaisin ja mitään ei saa tehtyä. Taidan kömpiä hetkeksi nukkumaan ennenkuin täytyy valmistautua lähtemään töihin. Töissäkin niin kivan kireä tunnelma. Mitäs yrittävät järjestää suurta kampanjaa samaan aikaan hullujen päivien kanssa. Ei oikeen toimi ei....

Tääon just niin oikee biisi tällä hetkellä.

Eipä oikeestaan mitään uutta tänne sateeseen kuulu. Neuvottelin päivällä kuntosalin omistajan kanssa solariumin käytöstä. Jos se vaikka tekisi musta neekerin, kun ei toi arska siihen pysty. Puheenaihe siirtyi nopeasti melanoomaan ja jotenkin ajatus rusketuksesta alkoi tuntua tosi tyhmältä.

Kävin viimeinkin katsomassa Ice age 2:n. Ja kyllähän se kannatti. Nauroin enemmän kuin viikkoihin. En tiedä mikä siinä muhun puree. Joku vaan kolahtaa. Parasta oli ehkä tämä: Sid:"Hey ho whats that sound, all the mammoths are in the ground". LOL

Mukava ja komea mieshieroja. Välillä voi toisen ihmisen kosketuskin tuntua hyvältä. Pelkäsin koko ajan että oma vatsani rupeaa murisemaan, sillä kun on viime aikoina ollut siihen taipumusta. Toisin kuitenkn kävi. Hierojan vatsa oli huomattavasti äänekkäämpi. =)Kasvojeni iho onnyt sileä kuin vauvan peppu. En tosin ole aivan varma oliko se kaiken sen tuskan arvoista. Ihonpuhdistus on kyllä yhtä suurta tuskaa.

Onkohan Jumalalla nuha, kun taivaalta sataa super märkiä ja suuri nenäliinoja.
Kivat kahlauskelit taas jo toista viikkoa. Päättäis jo, et tuleeko se kevät vai ei. Vapuksi suunnitellut open-house kesänavaus grillijuhlat alkavat epäilyttää. No on sitä ennenkin epätoivoisissa sääoloissa grillattu. Kaikki kynnelle kykenevät ovat tervetulleita kyseisiin juhliin. OPM ja OGM. Tarjolla luultavasti boolia ja kakkua, kun asianosainen sattuu vanhenemaankin juuri tuolloin.

Viime yö... Seinät tuntui tulevan niskaan. Väsyneenä riitelyä ja sanomattomia asioita.

Tänään kävelin kaupungilla kyyneleet silmissä miettien elämää. Salilla minut valtasi vainoharhaisuus. Kuvittelin kaikkien puhuvan pahaa itsestäni. Nauravan minulle. Normaalisti en jaksaisi välittää, mutta tänään... En edes jaksanut purkaa tunteitani treenaamalla. Tänään ei vain ollut sellainen päivä.

Seisoin äsken parvekkeella tupakalla. Lumi suli paljaiden jalkojen alla. Taustalla soi Dj Orkidean ihana Beautiful. Mietin mitä tänne kirjoittaisin. Tällä hetkellä minulla on itsesensuuri päällä. Viime yönäkin tuijotin varmaan tunnin ruutua ja sanaakaan en kyynelten läpi saanut kirjoitettua. Tunteet ja asiat tuntuvat patoutuvan. Ainoa ihminen, jolle olen viime vuoden aikana kertonut rehellisesti kaikista asioistani, tuntuu kadonneen. Hän oli tarpeeksi kaukana maantieteellisesti, mutta henkisesti tarpeeksi lähellä. Nyt olen varmaan säikyttänyt hänetkin pois.

Kuka lähtisi kanssani huomenna vetämään pään täyteen. Istumaan jonnekin räkälään.

Huomenna pitäisi muutenkin osata relata. Hartaasti odotetun kokovartalo hieronnan ja kasvohoidon parissa vierähtää varmaan mukavasti muutama tunti.

V for Vendetta. Visuaalisesti vaikuttava elokuva. Juoni oli kyllä heppoinen,mutta ei kai näiden tekijöiden elokuvia juonen takia katsotakaan. Paljon symboliikkaa. Jätti kuitenkin yllättävän kylmäksi. Jännää, että fasistista yhteiskunnan puhdistamista epätoivotuista aineksista kuvattiin lähinnä seksuaalivähemmistöjen kautta.

Heräsin tänään seitsemältä ja oli tarkoitus mennä lenkille. Kävin kääntymässä parvekkeen ovella ja totesin, että peiton alla on mukavampaa kuin harmaassa kevät aamussa. Työpäivä rämmittiin työkaverin läpi aika matalalta. Hänellä oli varsinainen mokailupäivä, enkä nyt itsekkään ollut kamalan skarppi.

Katsottiin äsken Lord of War -leffa. Minkäs sille teet, että Cage ei iske. Varmaan kauheimman näköinen ja kuuloinen miesnäyttelijä minkä tiedän. Tarina sinällään oli ok. Maailma on paha ja se, kuka sitä pahuutta osaa parhaiten käyttää hyväkseen, rikastuu... No shit, Sherlock.

Kaveri soitti äsken humalassa baarista. Saas nähdä kuinka meidän huomisen leffaan menon käy, oletettavasti jollakulla on hiukan krapula huomenna. ;)No mut ei hätää, vielä me keretään.