Päivän =(

Olen koko viikonlopun kelannut omaa suhdettani, sen tilaa ja tulevaisuutta, sekä siihen liittyviä pelkoja päässäni.Blogituttuni on viimeaikoina kirjoittanut ja joutunut myös kokemaan asioita, joita itsekin pelkään. Suhteen päättyminen ilman sosiaalista turvaverkkoa ja taloudellisia edellytyksiä yksin asumiseen on pelottavaa. Jätin joskus tuon turvaverkon toiselle puolelle Suomea. Siellä se on edelleen. Tänne uuteen kotikaupunkiini sellaista ei oikeastaan ole muodostunut. Toisaalta tiedän, että tuo kaukainenkin turvaverkko kannattelisi minua yhä. Vaikeassa tilanteessa saisin sieltä kyllä apua, niin taloudellista kuin henkistäkin. Jokapäiväisestä elämästä olisi vain pakko selvitä pitkälti yksin.

Päivän =)

Puolisko ilmoitti eilen voivansa tehdä huomenna (siis tänään) makaronilaatikkoa, jos kävisin kaupassa aamulla hakemassa tarvikkeet. Näin saisin valmista ruokaa, kun tulisin illalla kymmenen maissa töistä. Sehän sopi minulle hyvin ja marssinkin tänään suoraan salilta kauppaan. Aamulla olin lähtiessäni vilkaissut jääkaappiin ja todennut, että täällähän onkin melkein kaikkea, vain jauhelihaa puuttuu. Ostin siis jauhelihaa ja tulin kotiin. Sitten päähäni pälkähti tarkistaa kaapissa olevien kananmunien päiväys, kun en sitä aamulla muistanut katsoa. Otan neljän munan kennon käteeni ja avaan sen.... Mignonmunia. Kiesus, että repesin. Ei sitten saada makaronilaatikkoa tänään, ellei puolisko käy töistä tullessa kaupassa. =D