Paluu arkeen

Täällä sitä taas ollaan... Kotona... Turussa.

Joulu oli ja meni ilman sen suurempaa fiilistelyä. Menneisyyden peikot ovat ilmeisesti ainakin vähän hellittäneet. Aina ennen tuo lapsuudenkodissa ja ennenkaikkea ko. paikkakunnalla vierailu on saanut aikaan varsinaisen tunnemyrskyn. Nyt siltä vältyttiin, mutta samalla huomasin, että sukulaiset ja perhe ovat ainoa siteeni Karjalaan. Ystäviä siellä ei enää ole, eikä mitään muutakaan, paitsi muistoja, joiden olisi aika jo unohtua.

Huomenna olisi taas työpäivä. Sen jälkeen onkin enää yksi työpäivä sovittuna ja tuokin "unelmaduuni" on historiaa. Tietysti toivon että jatkoa tulisi edes muutama tunti kuukaudessa, mutta enpä tiedä.

Huomenna nautiskellaan drinkkejä ystävien kanssa. Uuden vuoden lupauksenkin olen jo tehnyt. Lupaan pitää itsestäni ja myös läheisistäni parempaa huolta ensi vuonna. Hankkia uusia ystäviä ja *ostaa elämän". Halukkaita? :)Haluan voida vuoden kuluttua katsoa itseäni peilistä tyytyväisempänä. Samana, mutta samalla uutena ihmisenä.

Joulumieli kadoksissa...


Joulu ei tänä vuonnakaan tunnu joululta. Olenkohan kadottanut joulumielen kokonaan? Pari viime joulua on mennyt kuin unessa. En osaa enää iloita edes lahjojen antamisesta. Sukulaisten ja ystävien yllättäminen lahjoilla oli ennen mielipuuhaani. Nyt arjen ankaruus on vienyt siitäkin terän pois.

Viime jouluina en ole kerennyt kunnolla valmistautumaan jouluun. Rauhoittumaan ja tekemään niitä pikkujuttuja, jotka tuovat joulun tunnelman ja tuoksut. Ne jäävät väliin tänäkin vuonna. Pääsen lähtemään joulun viettoon lapsuuden kotiini Itä-Suomeen vasta aatonaatto iltana, joten perillä olen vasta aattoaamuna väsyneenä huonosti junassa nukutun yön jälkeen.

Tällä hetkellä kaipaan hiljaisuutta ja rauhaa. Ja ystäviä, joita ei tunnu tällä hetkellä olevan. Paljon todella mukavia tuttavia, mutta sydänystävä puuttuu. Joku joka todella ymmärtäisi mitä on olla minä. En varmaan enää vain osaa ystävystyä, avautua ja päästää toista lähelle.

Talvi

Ulkona paukkuu pakkanen ja meidän postilaatikonlukko on viidettä päivää jäässä. Eikä talosta löydy edes lukkosulaa, tosin en mä tiedä tehoaisiko edes. Oli fiksu veto taloyhtiöltä hankkia nuo uudet lukolliset postilaatikot, kun vanhoista lukottomista hävisi postia jatkuvasti. Tyhmempää oli sen sijaan jättää ne vanhalle paikalleen ilman katosta tai muuta suojaa. No mutta tuskinpa siellä mitään tärkeää olisikaan. Kuka laskuja ja joulukortteja kaipaa.

Tajusin tuossa eilen, että olin laskenut hiukan väärin tämän työputken pituuden. Työpäiviä tuleekin putkeen 11. Hullua. Toisaalta tykkään hommasta, eikä se välillä tunnu työnteolta ollenkaan.

Hhhmm.. Mieskään ei vastaa mesessä eikä tekstareihin. Taitaa mököttää. Rikoin ilmeisesti eilen illalla vahingossa yhden sen "hienoista" pelifiguureista. Hui... Aavistikohan se, että kirjoitan tänne ja valitan. Soitti nimittäin juuri.

Kadota

Paha mieli.

Kyyneleet tuntuvat valuvan ilman syytä. Olo on täysi nolla. Väsyttää, mutta en osaa nukkua. Haluaisin kadota.

En enää jaksa miettiä kelpaanko kenellekään. Olen ymmärtänyt etten kelpaa itselleni. Mitä jäljelle jää....

Väsyttää...

Joo. Ruhtinaallinen kymmenen päivän työputki puolivälissä. Mä olen nyt jo ihan poikki. Myyjänä on kiva olla näin joulun alla. Ihmiset (lue asiakkaat) on niin järkyttävän huonotuulisia ja kiukkuisia... Ja kukapa muu sopisikaan kiukun purun kohteeksi paremmin kuin myyjä, jolla useinkaan ei ole sananvaltaa niihin asioihin, jotka asiakkaita suututtavat. Yritä siinä sitten hymyillä ja olla ystävällinen, kun solvauksia ja kiukutteluja satelee niskaan. Että hyvää joulua vaan kaikille...

Sydäntä lämmittävää on se, että joskus joku asiakkaista kiittää ja toivottaa hyvää joulua. Onpa joku joskus jopa kiittänyt kärsivällisyydestä ja ystävällisyydestä kaiken kiireen keskelläkin. Niistä pienistä sanoista tulee hyvä mieli. Toivottavasti jollekin asiakkaalle tulee myös parempi mieli myyjän hymystä ja hyvän joulun toivotuksesta.

Idols

Mä en muista millon viimeks mä olen nauranut näin paljon ja makeesti.
Ilkka ja Teräsbetoni. Tätä en kyllä unohda aikoihin.

Voi halkinaurus.

Synkkiä ajatuksia.

Maailma on rajallinen.

Tänään en haluaisi olla minä.

Ahdistus kasvaa ja mietin kuinka huonosti ihmiset minut tuntevatkaan.