Paluu arkeen

Täällä sitä taas ollaan... Kotona... Turussa.

Joulu oli ja meni ilman sen suurempaa fiilistelyä. Menneisyyden peikot ovat ilmeisesti ainakin vähän hellittäneet. Aina ennen tuo lapsuudenkodissa ja ennenkaikkea ko. paikkakunnalla vierailu on saanut aikaan varsinaisen tunnemyrskyn. Nyt siltä vältyttiin, mutta samalla huomasin, että sukulaiset ja perhe ovat ainoa siteeni Karjalaan. Ystäviä siellä ei enää ole, eikä mitään muutakaan, paitsi muistoja, joiden olisi aika jo unohtua.

Huomenna olisi taas työpäivä. Sen jälkeen onkin enää yksi työpäivä sovittuna ja tuokin "unelmaduuni" on historiaa. Tietysti toivon että jatkoa tulisi edes muutama tunti kuukaudessa, mutta enpä tiedä.

Huomenna nautiskellaan drinkkejä ystävien kanssa. Uuden vuoden lupauksenkin olen jo tehnyt. Lupaan pitää itsestäni ja myös läheisistäni parempaa huolta ensi vuonna. Hankkia uusia ystäviä ja *ostaa elämän". Halukkaita? :)Haluan voida vuoden kuluttua katsoa itseäni peilistä tyytyväisempänä. Samana, mutta samalla uutena ihmisenä.