Kevään ensimmäinen koppakuoriainen taapersi ohitseni asfaltilla. Meno oli vielä haparoivaa. Raukka oli varmaan vielä osittain kohmeessa.

Mitään sanomaton ja vaikee päivä tänään. Mikään mitä teen ei oikeastaan lähde rullaamaan. Yksin vaatteiden valinta ja salille lähtö oli aamulla yhtä tuskaa. Sekoilin vain ympäriinsä, enkä saanut mitään aikaan.

Kaveri tulossa kylään illalla. Täytyisi laittaa ruokaa ja siivoilla tuo alakerta ihmismäiseen kuntoon ennen sitä.

Odotan pääsiäistä tänä vuonna. Muutama päivä, jolloin ei voi tehdä mitään muuta kuin olla kotona ja rauhoittua, edes salille ei voi mennä kun sekin on suljettu. Pääsiäisen jälkeistä viikonloppua odotankin sitten tavallaan kauhulla. Pitkään "odotettu" lapin reissu olisi vihdoinkin edessä. Mitään valmisteluja ei tosin ole tehty, mutta ehkä se menee siinä omalla painollaan kauheassa kännissä kolme päivää. Mukaan ajattelin ottaa vain kävelyvarusteet. Jätän suosiolla rinteet väliin ja nautin vain toivottavasti paistavasta kevätauringosta epäsosiaalisesti yksin muiden ollessa rinteessä.