Olenpas taas ollut pari päivää hiljaa. On ollut kiire ja paljon mietittävääkin. Töissä tahti on hiljennyt ja nyt kun meillä olisi työvoimaakin tarpeeksi, niin ei ole enää tavaraa, eikä asiakkaita. Enää kaksi viikkoa jäljellä. Viikoissakaan ei ole tunteja enää kuin alle 30. Tuntuu ihan melkein lomalta.

Uudet tavoitteet on asetettu tänä aamuna. Toivottavasti seuraavasta 10 viikosta tulee yhtä helppoja kuin edellisistä. Omassa päässä mikään ei kyllä ole muuttunut, vaikka muut muutoksen näkevät. Peilikuva on edelleen entistäkin pahempi vihollinen.

Lauantaina vietettiin grillijuhlia ja sunnuntaina onnistuin sitten selviämään työpäivästä, vaikka krapulaa olikin hiukan ilmassa. Oli mukavaa vaihteeksi viettää aikaa "omien" tuttujen kanssa. Tällä nyt ehkä lähinnä tarkoitan sitä, että nämä ihmiset ovat enemmän minunlaisiani. Yleensä nykyään tulee pyörittyä enemmän miehen tuttavapiirin kanssa ja siellä mä olen aina jotenkin ulkopuolinen. Hauskaa oli kun pöydän ääreen sattui istahtamaan iso liuta kännisiä asiakaspalvelijoita eri ammateista ja arvaat varmaan, että hankalista asiakkaistahan siellä keskusteltiin. =) Illalla oli kuitenkin surullinen ja varautunut pohjavire, huomasi ken huomasi.