Katsottiin eilen jo varmaan kolmannen kerran Butterfly effect -leffa. Yksi parhaista elokuvista mitä olen koskaan nähnyt. Ihmeellistä siinä ei oikeastaan ole näyttelijät, eikä kuvaus, eikä ohjaus, vaan tarina. Perhosen siivenisku voi synnyttää hurrigaanin. Muuttaisitko sinä jotain elämästäsi, jos voisit matkustaa ajassa taaksepäin? Ottaisitko sen riskin muuttaaksesi omaa tai toisten elämää? Sitä jäin eilen miettimään. Oikeastaan on kaksi kohtaa elämässäni, joita voisin yrittää muuttaa. Toinen aivan varhaisessa lapsuudessa ja toinen kuutisen vuotta sitten. Lapsuuteeni palaisin muuttamaan asioita puhtaasti itsekkäistä syistä, mutta tuonne kuuden vuoden päähän menisin helpottamaan toisen ihmisen elämää. On vain niin mahdotonta tietää, missä itse olisin, jos noita asioita muuttaisin. Voi olla ettei minua enää olisikaan, mutta joku toinen voisi voida paremmin. Toisaalta minä en välttämättä olisi minä. En sama ihminen kuin nyt, luopuisinko siitä?

Olikohan tämäkin taas turha postaus? Mä olen edelleen sitä mieltä, että sellaista asiaa kuin turha postaus ei olekaan. Jokainen sana minkä tänne kirjoittaa, oli se sitten kuinka tyhjänpäiväinen tahansa, kertoo loppujen lopuksi paljon. Elämä ja arki vain on sellaista, että mitään kauhean hohdokkaita ajatuksia ei välttämättä synny. Ja joskus on hyvä vain tietää, että toinen on siinä kunnossa, että pystyy kirjoittamaan blogiinsa, vaikka vain sen, että on paska päivä vaikka aurinko paistaakin. Satunnaiselle lukijalle se tuskin on kovinkaan hohdokasta, mutta niille, jotka seuraavat blogia päivästä toiseen, se riittää.