Huono päivä.

Olen pettynyt ihmisiin. Eräs ihminen, josta olen paljonkin pitänyt ja häntä kunnioittanut, keräsi niin roiman määrän miinuspisteitä, että hänen kanssaan eläminen tulee olemaan vaikeaa.

Asiat ovat muutenkin kovin vaikeita tällä hetkellä. Töissä kaikki menee lujaa vauhtia alamäkeä ja ketään ei oikeastaan kauheasti kiinnosta. Työpäivät tulevat olemaan pitkiä ja rankkoja, ja kai tässä täytyy ajatella tulevaisuuden rahatilannetta ja tehdä 50 tuntistä työviikkoa nämä viimeiset kuukaudet. Kyllä kai sitä jaksaa.

Henkilökohtaiset tavoitteet ovat jäässä. Mitään muutosta tai edistystä ei tapahdu, vaikka kaikki liikenevä aika ja energia tuntuukin kuluvan näihin ponnistuksiin. Väsymys tuntuu aivan loputtomalta tällä hetkellä. Pitäisi pitää niitä kuuluisia lepopäiviä, mutta aikaa ei ole.

Vituttaa katsoa kesälomillaan olevia ihmisiä. Minulla ei ole ollut kesälomaa kymmeneen vuoteen. Ilman työpaikkaa olo aikoja ei voi lomaksi laskea, koska ne ajat ovat täynnä hakemuksia ja stressiä. Kerran olen ollut viikon sillä tavalla lomalla, että työpaikka on ollut valmiina ja loma-ajalta on maksettu palkka. Ei ole ihmekään, että pätkätyösukupolven ennustetaan polttavan itsensä loppuun ennen aikojaan.