Tänään meillä ei puhuta. En jaksa esittää, että kaikki on kunnossa. Pelottaa ensi viikonloppu, kun täytyisi taas esittää sukusi edessä.

Olen alkanut pitää miestä tyhmänä. En keksi enää muuta selitystä hänen teoilleen ja tekemättä jättämisilleen. Täydellinen tilanne tajuttomuus ja käytännöllisyyden puute.

En edes halua ajatella sitä toista vaihtoehtoa. Hän ei muista asioita, jotka liittyvät minuun, meihin ja yhteiseen kotiimme. Hän muistaa asiat, jotka liittyvät työhön ja hänelle niin rakkaisiin roolipeleihin. Onko suhteemme niin merkityksetön, ettei siihen liittyvät asiat ole muistamisen ja tekemisen arvoisia? Miten kaukana olenkaan hänen prioriteettilistallaan? Miehet eivät kuulemma ajattele kuin naiset, mutta ajatteleeko tämä yksilö ollenkaan?

Marttyyri paiskoo astioita keittiössä. En välitä. Marttyyri levittää pyykkejä kuivumaan pitkin asuntoa, koska ei viitsi/tajua ottaa kuivia pois narulta. En puutu asiaan. Marttyyri tuo kaupasta maitoa, leipää, meetvurstia ja nakkeja. Mitä minä syön? Mitä väliä sillä on.

Kun itse haluaa antaa toiselle aina sen suurimman palan kakusta, makeimman mansikan tai viimeisen siideripullon, on vaikea ymmärtää miksi toinen ei halua samaa. Olen liian kiltti, mutta kyllä minä pirttihirmuksikin opin.