Tämäkin projekti on nyt sitten ollut virallisesti hyvin jäissä, kun tää mun osa-aikainen uusi duunini hiukan karkasi käsistä. Harjoittelupäivänä sovittiin töiden alkavan puolessa välissä maaliskuuta ja siellähän niitä vuoroja onkin merkittynä. Mutta sitten iski työkavereihin sairasloma aalto ja kas kummaa, kukas se siellä on sitten kököttänyt joka ilta töissä.... MINÄ! Talvialennusmyyntien viimeiset päivät, kauhea ryysis ja nyt sitten vielä kaiken huipennukseksi tänään, lauantaina, jäin erään toisen, vain muutaman kuukauden firmassa töissä olleen tytön kanssa töihin pariksi viimeiseksi tunniksi kahdestaan. Ei kuulosta pahalta vai? Pari tuntia? Kyllähän se hoituu.... JOO JOO. Ei enää koskaan. Hirvittävästi ihmisiä. Onneksi porukka oli hyvällä tuulella ja kaikki jaksoivat odottaa vuoroaan ja saivat myös asiallista ja ystävällistä palvelua, kukin vuorollaan. Mutta oli se härdelli kahdelle....

Huomenna varmaan taas jatkan tuota vanhan blogin alasajoa, mutta nyt täytyy yrittää saada tämä adrenaliini verestä. Olisi muutakin kirjoitettavaa, mutta ehkä huomenna.