Oli aikamoinen kulissiviikonloppu. Raskasta. Tavallaan olen hyvilläni siitä, että ihmiset eivät huomaa, että mikään olisi vialla. Mä olen niin siloisen ulkokuvan orja, että sen ylläpitäminen tekee minut onnelliseksi.

Minua sanottiin diplomaattiseksi, joka on varmaankin kehuksi laskettava asia. Osaan usein kuulemma vastata kysymyksiin juuri sopivin sanakääntein. Tämäkin kuuluu varmaan tuohon kulissien ylläpitoon. En halua turhaan heiluttaa venettä. Toisaalta en myöskään ymmärrä miksi minun täytyisi selitellä joitain asioita, joten kierrän kysymykset tai vaikenen. Näissä miehen puolen sukukokouksissa näitä hankalia keskustelunaiheita tuntuu vilisevän. Tänäkin viikonloppuna hillitsin itseni mm. seuraavien aiheiden parissa: Lasten hankinta, työtilanne, selkeä rasismi ja rintojeni koko.

Olen seuraillut erään ulkomaalaisen ystäväni(mies),jonka olen tuntenut jo 14 vuotta, seksuaalisten kokemusten etsintää. Hänellä on nyt menossa sellainen "Kaikkea täytyy kokeilla ainakin kerran" -kausi ja hänellä on myös ilmeisesti tarve puhua asiasta. Vaikka olen itsekkin tuon kauden elänyt ja muistan kyllä millaista se oli, kun elettiin jotain ihme "Levottomat - Kun mikään ei riitä" -elämää, on hän saanut minut muutaman kerran kohtuullisen hämilleni. Juuri tällä hetkellä hän on löytänyt itsestään piilevän Bi-seksuaalin(?) ja on totaalisen hullaantunut erittäin kauniiseen shemaleen. Ja minä vain odotan, että mitä seuraavaksi. Voikohan toisen identiteetin etsintää pitää hyvänä viihteenä, jos oma elämä on tylsää?