Väsymys ja turtumus. Olen nukkunut niin vähän viime viikolla ja muutenkin ollut kiireinen, että aloitin tämän aamun itkemällä väsymystäni. Eikä helpotusta ole tiedossa tämän viikonlopun aikana. Huomenna kuudelta ylös ja junaan Espoota ja aina niin ihania Miehen suvun järjestämiä juhlia kohti. En jaksaisi. Mutta on kuulemma pakko.

Jos sanon miehelle olevani väsynyt, hän luultavasti neuvoisi minua jättämään salilla käynnin vähemmälle. Turhaan siellä niin usein ja aikaisin aamulla ravaat. Mutta kun se on ainoa asia mitä mä teen tällä hetkellä vain itselleni. Tunteakseni oloni paremmaksi ja tullakseni paremmaksi. Se on vain minua varten, vaikka peilaankin sen hyötyä muista ihmisistä. Mutta se on minun aikaani yksin omien ajatusteni kanssa.

Olen väsynyt tappelemaan turhista asioista. Jos löytäisin jostain voiman niin luultavasti pakkaisin tavarani ja lähtisin.