blogiaddiktio

Mä olen huomannut itsessäni vakavia merkkejä blogiaddiktiosta. Seuraan hyvinkin tiiviisti muutamia blogeja. Mä olen miettinyt miksi. Onko se vaan jotain sairasta uteliaisuutta toisten ihmisten elämää kohtaan. Mut sitten luin eräässä blogissa mitä eräs toinen lukija oli kommentteihin kirjoittanut syyksi juuri tämän blogin lukemiselle.
"En tiedä miksi käyn, ehkä varmistamassa melkein joka päivä, että sun on ihan hyvä." Ja siksihän mäkin luen niitä blogeja. Kiintymyksestä ja huolesta, että toisella ei olekaan kaikki kunnossa. Joskus tuntee itsensä suorastaan avuttomaksi kun toisen ihmisen paha olo näkyy niin selvästi, mutta ei osaa tai voi auttaa, kun enhän mä edes tunne ko. henkilöä. Ja oikeastaan ton takia mäkin haluaisin, että mun blogia luettaisiin (vaikka en niin ahkerasti bloggaakaan).

Käytiin muuten eilen katsomassa ennakkoensi-illassa uusin Harry Potter. Harvalla elokuvalla taitaa olla niin laaja kohdeyleisö. Katsomossa istui ihmisiä kaikista ikäryhmistä ja paikalla oli myös aikuisia ilman lapsia. Leffa oli kyllä hieno. Ei mitään ihmeellistä, mutta viimeiseen asti hiottua fantasiaa, josta löytyy yllättävän paljon erilaisia teemoja.