Iski kyllä todellisuus vastaan taas kun tajusin kuinka vähällä rahalla tästä eteenpäin on tultava toimeen. Pieniksi jäivät säästöt tältä kesältä ja tulevaisuudessa palkat eivät ole muutamaa kymmentä euroa suurempia kuussa. Ei kai sitä nälkään kuole, mutta elämisen saa kyllä unohtaa. onneksi on näitä ilmaisiakin huveja ja ehkä sitten saa nuo opinnotkin loppuun kun muuta ei voi tehdä. Graduvalmentajan mä kyllä tartteisin. Tai oikeastaan kallonkutistajan, joka toisi positiivista ajattelua kehiin ja uskoa siihen, että gradun kirjoittaminen on mahdollista. Ja sitten joku joka potkisi persuksiin aina välillä.