Viime yö meni valvoessa. Istuin tietokoneen ääressä miettimässä sitä, että lauantai-ilta on illoista pahin viettää yksin. Tulee uskomaton looseri-olo. No tosin itsehän halusin olla yksin. Mies lähti juhliin, jonne olisin voinut myös mennä, mutta kun tänään on taas työpäivä, niin mitään ei olisi voinut ottaa ja nukkumaan olisi ollut pakko tulla ennen auringonnousua. Nyt sitten valvoin kolmeen, kun uni ei vain tullut.

Lievää ahdistusta ilmassa. Vaikea ymmärtää miksi tiettyjen asioiden aloittaminen on niin vaikeaa ja pelottavaa. Mutta joo. Töihin tässä on pakko suunnata. Ihanat 6,5 tuntia yksin liikkeessä tarkoittavat sitä ettei edes vessaan pääse. Saatikka mitään kahvitaukoja pysty pitämään. =( No mut, se on se sunnuntailiksa mikä tässä ilahduttaa.