Olipas päivä. Ei hyvä, ei huono. Yöllä taas se suden hetki puoli kahden maissa. Siirryin sohvalle ja surffasin netissä. Uni tuli takaisin jossain vaiheessa, mutta lievää vajetta oli havaittavissa. Koko päivä töissä horroksessa. Miettien outoja asioita, joita en edes muista. Lounaalla kävin miehen kanssa pitkästä aikaa. Synkronoitiin kalenterit jälleen järjestykseen. Mies kysyi ihan rauhallisesti, että mitkäs viikonloput sulla on ennen joulua varattu. Taisin vastata, että kaikki. Ja onhan tässä menojakin, ja töitä. Miehelläkin tuntuu menoja riittävän. Koulutuksia, risteilyjä ja muita juhlia. Saan olla välillä yksinkin kotona. Hyvä niin.

Ai niin, töiden ykkös mietinnänaihe oli se, et mikä oikeestaan on syy elää. Ei mitään kamalan synkkää pohdintaa, mutta vakavalla naamalla kuitenkin. Illalla tuossa juttelin vielä italialaisen kaverini kanssa, joka totesi mun olevan lapsellinen, kun en tykkää ns. taide-elokuvista. Joo. Ehkä en kuitenkaan ole lapsellinen, en vaan aina tajuu niitä. Tyyppi tykkää mm. Kaurismäestä. Ite en taaskaan vaan tajuu mitä hienoo niissä sen leffoissa on. Ei mitään? Tekotaiteellista paskaa?

No mutta huomenna on vapaapäivä. Ohjelmassa lenkki ja sali ja sitten harkitsin muutamaa siideriä baarissa, mikäli joku lähtee mukaan. Mies on taas jossain menossa koko illan.