Ihan H******n hieno päivä. Tahmea aamu, joka paikkaan koski ja pää oli ihan jumissa. Treenatessa mikään ei toiminu. Ihan turha reissu sinänsä. Kotona en osannu tehdä mitään muuta kuin syödä ja jutella mesessä.

Mies oli sitten päivän mittaan löytänyt asunnon, jota haluaisi mennä katsomaan. Yritin sanoa, että edetäänköhän tässä vähän liian nopeasti ja riitahan siitä tuli. Ja nyt on sitten hiljaista.

Täytyy ensi kuuksi varmaan satsata vähän kalliimpaan salikorttiin, että voi viettää kaikki illat salilla, jos ei ole töitä. En jaksa olla kotona. Toivottavasti sitten pystyn käyttämään päivän opiskeluihin. Päivällä kun mulla on pääsy koneelle ja työhuoneeseen.

Juttelin eilen entisen työkaverin kanssa tästä tilanteesta. Ihana ihminen, joka ymmärtää kuinka vaikeaa on elää puun ja kuoren välissä. Yritti lohduttaa, että kyllä asiat järjestyvät. Hankalaahan tässä tilanteessa on se, että kun en oikeastaan voi sanoa miehelle suoraan miltä tuntuu. Täytyy tasapainoilla kokoajan. Laskin ja käänsin ja väänsin tänään numeroita, mutta totuutta ei voi muuttaa. Puran ahdistusta tällä hetkellä liikunnan lisäksi siivoamiseen. Keskittymiskyky on niin huono, ettei mistään tärkeämmästä tekemisestä tule mitään. Huomenna yritän taas uudelleen.