Sunnuntaita...

Tää on taas näitä päiviä kun mikään ei tunnu oikein hyvältä. Menneisyys muistuttaa olemassa olostaan, nykyisyys on yhtä harmaata solmuista massaa ja tulevaisuus pelottaa. Mä en osaa tällä hetkellä tarttua mihinkään. Mitään ei tule tehtyä. Tuntuu vaan että en osaa. On jo valmiiksi sellainen ei tästä mitään kuitenkaan tule -kyyninen asenne.

Ystävätkin tuntuvat jotenkin kaukaisilta. Muutama on selkeästi siirtymässä uuteen elämänvaiheeseen, johon mulla ei ole aikomustakaan siirtyä. Miten näin vanha nainen voi olla näin pihalla koko ajan... Mut toisaalta, eikähän mulla ole oikeus olla just niin teini kuin mua huvittaa.