Tilitystä menneistä...

Viime päivinä lähes kaikissa blogeissa, joita seuraan säännöllisesti on puhuttu masennuksesta. Ikävä syysmasennus hiipii meihin kaikkiin kai jollakin tavalla. Omani on sieltä lievemmästä päästä asteikkoa. Ainoastaan yhtenä elämäni syksynä masennus on todella päässyt ihoni alle, silloin koko maailma oli musta ja ahdistava ja havahduin jossain vaiheessa siihen, että ajatukseni lähentelivät itsetuhoa.

Oman lievän syysmelankoliani lisäksi masennus on vaikuttanut elämääni muuta kautta. Ihminen, jota rakastin ja josta välitin todella paljon, enemmän kuin kenestäkään muusta koskaan, sairastui masennukseen. Vieläkään en tiedä mitä kaikkea masennuksen taustalla oli, tiedän vain että se vei minulta pois jotain arvokasta, koska en jaksanut pitää kiinni. Syytän siitä edelleen itseäni. Olin liian nuori ja heikko ymmärtämään mitä oikeastaan tapahtui. Silloin etsin vain vikoja itsestäni ja itkin itseni uneen, joka ilta. Oma mielenterveyteni alkoi kärsiä... Kaikki ne typerät asiat joita silloin tein, saadakseni huomiota edes jostain ja tunteakseni itseni naiseksi jälleen... Kaikki tekoni aiheuttivat vain lisää ahdistusta ja tuskaa. Psyykkisen tuskan voi hävittää vain fyysinen tuska. Kipu oli silloin todella kivaa ja se ajoi minut tekoihin, jotka jättivät toisenlaisia arpia.Ja kun sitä kipua ei pystynyt enää itse tuottamaan tarpeeksi, niin tästä maailmasta löytyy helposti ihmisiä auttamaan....

Vasta muutama vuosi eromme jälkeen pystyin tämän ihmisen kanssa asioista puhumaan ja kertomaan kuinka paljon häntä rakastin ja hänen puolestaan pelkäsin, mutta kertomaan myös miksi en hänen kanssaan kykene olemaan. Olen ikuisesti kiitollinen niille muutamalle hyvälle ystävälle, jotka minua silloin auttoivat. Löysin ihmisen, jolle puhua. On edelleen sääli, että hänen yksipuolinen ihastumisensa minuun ajoi meidät erilleen. Hän on kuitenkin aina muistoissani.

Tänään on kyllä ollut varsinainen nostalgia päivä... vanhat asiat vaivanneet päätä. Ei hyvä... Mutta seuraavaksi Corpse Bride ja leffan jälkeen tuttujen kanssa baariin....