Elämää ja kuolemaa olypiahopean jälkeen

Oli kyllä mielenkiintoisen kova darra tänä aamuna noin niin ku maanantaiaamuksi. Vasta reilusti puolen päivän jälkeen kykeni edes ajattelemaan juomista ja syöminen on aavistuksen hakusessa vieläkin.

Mutta tulipas ainakin juhlittua ja juotua suruun. Oli kyllä pojat kovasti pettyneitä pelin jälkeen ja Teppo-Pappa suorastaan hellyttävä haastattelussa ääni väristen ja kyyneleet silmänurkissa kiillellen. Kyllä se siitä kuitenkin varmaan iloksi muuttuu. Olympiahopea on harvinaista herkkua lätkässä ja ei me huonolle hävitty. Taisteltiin loppuun saakka, vaikka onhan se todettava, että Ruotsi on vastustajista aina henkisesti pahin ja sitä kautta epätoivotuin.

Tänäänkään ei vielä pääse salille. Lämpö vaan pysyy korkealla, vaikka olo ei oikeastaan ole enää edes flunssainen. Ei auttanut kolme kovaakaan (sauna, viina ja terva), joten kai tähän sitten kuolee. Täytyy varmaan mennä käymään terkkarilla huomenna aamulla. On tätä kuumetta nyt ollut enemmän ja vähemmän viikon.