Lätkää

Että oli hienoa eilen illalla olla suomalainen lätkäfani. Ääni meni, mut olympiamitaleista pelataan niin harvoin, ettei haittaa. Karmea huuto ja mekkala muuten voi lähteä kahdesta naisihmisestä lätkämatsia katsoessa. Huomenna sitten koittaa se kauan odotettu hetki olympiafinaalista ja vastassa vanha rakas perivihollinen Ruotsi. Taisin eilen kähistä ilmoille ennustuksen viikonmittaisista mitalijuhlista mikäli kultaa tulee.

Toivottavasti tämä määrä adrenaliinia veressä tappaa pöpöt ja kuume laskee vihdoinkin.

Eilen vuodatin ilonkyyneleitä myös suomalaisen alppihiihtomenestyksen edessä ja tänään itketään toivottavasti myös.

Mies ei ole vielä menettänyt hermojaan tähän kisahumuun. Sanoi vaan tossa äsken lähtiessään mulla olevan aika "one track" -päivä tänään. Olin ilmeisesti kerrannut siihen mennessä noin kymmeneen kertaan pelin ratkaisuhetket hänelle.