Pitkän päivän ilta

En sitten päässyt tänään leffaan. Tuttava pariskunta heittäytyi flunssan kouriin ja mekin sit päätettiin vaan kiertää Makuunin kautta kotiin. Tosin tämä ilta olisi kyllä sopinut nyyhkyleffaan menolle oikein hyvin. Tippa nousee linssiin vähemmästäkin ja olisin varmaan kerrankin onnistunut käyttäytymään romanttisessa elokuvassa kuin nainen konsanaan. Toisaalta toivon edelleen kyseisen elokuvan olevan sen verran hyvä, ettei sitä viitsi tällaisessa väsymys-itku-kiukku-olotilassa mennä katsomaan. Ostin sitten lohdutukseksi Annie Proulxin novellikokoelman, joka sisältää tuon Brokeback Mountain novellinkin. Luen sen viimeistään huomennä. Nyt en jaksa.

Töistä selvisin ilman paniikkia. Mutta kyllä se iloisen ulkokuoren ylläpitäminen kysyy voimia. Nyt on takki taas aika tyhjä. Sosiaaliset kontaktit saavat riittää vähäksi aikaa. Menen peiton alle. Yksin.