Rautalankahimmeli

Minne tääkin päivä oikeen on katoomassa. Piti taas tehdä vaikka mitä ja mitään ei oikeestaan ole vielä saanut aikaiseksi. Harmittaa, kun taas pukkaa jotain ihme flunssanpoikastakin. Nenä on tukossa ja keuhkoputkeen tai jonnekin sinne suunnalle koskee. Vastustuskyky on kyl taas ihan nolla, kun kaikki pöpöt iskee. Ja mä kun en muuta haluis tehdä just nyt kun treenata.

Kohta täytyis lähteä kaverille viettää aikaa lätkän parissa. Sitä ennen vois edes imuroida ja tehdä tolle puoliskolle kasvissosekeittoa, kun ei se oikeen muuta voi syödä. Kävi eilen leikkauttaa kaks viisaudenhammasta ja toinen oli pistäny hartaasti vastaan. Oli lähtenyt vasta paloina ja nyt odotetaan jännityksellä millasia hermovaurioita alaleukaan on tullut. Oli kuulemma jouduttu vähän ronkkimaan hermojakin. Nättiä.

Mulla on tässä ollu pari päivää sellanen epämääräinen hälläväliä fiilis. On taas asiat menossa ihan poskelleen, mut mä en jaksa välittää. En jaksa edes puoliskoa muistutella elämän tosiasioista, kun kyl sen aikuisen ihmisen pitäis jotain itekin tajuta. Varsinkin kun olen jo pariin otteeseen vääntänyt asiat rautalangasta. Antaa ajan kulua ja kyllä ne sieltä vastaan tulee....

Sit meillä on taas keskusteltu rahasta. Tai oikeastaan jätetty keskustelematta. Kuten tuosta eilisestäkin postauksesta voi päätellä, mä olen kohtapuoleen täysin rahaton. Puoliskon mielestä minun kuitenkin pitäisi maksaa omat menoni. Ei hän sitä ääneen sano, mutta ei tarvitse sanoakaan. Nytkin meillä riidellään siitä onko mun tärkeämpää olla töissä ( mahdollisesti ainoa työvuoroni ko. paikassa koko kuussa) vai appiukon synttäreillä. Appiukon synttärit voittaa, ostaakohan puolisko mulle juhlavaatteet? Ja maksaa junaliput? Kysymys ei ole taaskaan suuresta rahasta, mutta 50euroa alkaa tuntua ihmeen suurelta asialta joskus. Mutta tottakai appiukon synttärit on tärkeämmät, kun sinne tulee kaikki muutkin. Miksihän minun perheessäni voi sukujuhlat jättää väliin työesteiden takia, myös puoliskoni. Suututtaa ja harmittaa.