tiistaina, helmikuuta 14, 2006

Suljetut ovet, poltetut sillat

Mä haluaisin, että elämä olis välillä vähän helpompaa. Tää on nyt taas aivan naurettavaa saada itkukohtaus tällaisesta asiasta, mut mä en vaan jaksa tätä koko aikaista päättämistä ja valintojen tekoa. Mulle tarjottiin äsken oman alan töitä kesäksi ja sanoin ei. En jaksanut edes ajatella. Olen luvannut olla muualla. Toivotaan vain nyt että viihdyn siellä muualla ja pärjään.

Musta on tullu jotenkin hermoraunio. Jännitän ja hermostun pienimmästäkin asiasta. Itseluottamus on ihan nolla. Vaikka tiedän osaavani, niin mokaan kun hermostun niin paljon, että en pysty enää ajattelemaan. Olotila lähentelee joskus paniikkia. Ja se käsien tärinä… Tässä maailmassa ei ole montaa ihmistä joille, voin olla oma itseni. Näyttelen jopa vanhemmilleni. Avomiehelle yritän aina välillä kertoa, mutta hän ei luultavasti ymmärrä miten pahalta minusta tuntuu. Ystävät ovat karanneet jotenkin kauas ja heillä on liikaa omia ongelmia, joiden rinnalla mun ongelmat tuntuvat jotenkin suorastaan ”keksityiltä”. Se ”ystävä”, jolle tällä hetkellä kerron kaiken elämästäni on fyysisesti liian kaukana lohduttaakseen ja tukeakseen. Joskus kun pelkät sanat eivät riitä.

Yllättävää mutta kaikkein helpointa mun on puhua eräälle työ- ja opiskelukaverilleni. Hänen kanssaan olen tehnyt töitä niin uskomattomissa olosuhteissa ja kärsinyt ”vilua ja nälkää”, että hänelle mä voin sanoa aivan mitä vaan. Mikään aihe ei ole kielletty. Me ei edes sinällään olla ystäviä. Ei me juurikaan nähdä toisiamme muuten kuin työ- tai opiskeluasioissa, mutta silloin sana on vapaa. Niin monta tylsää työtuntia on tullut tapettua puhuen elämää vaikeammista asioista, että mikään ei enää ole salaista. Hän on minulle tärkeämpi kuin ehkä itse uskookaan tai tietääkään.

Toivottavasti kieltäytymiseni noista oman alan töistä ei tarkoita sitä että onnistuin sulkemaan juuri jonkun oven kokonaan takanani. Yritin kyllä kauniisti selittää mistä kieltäytymiseni johtui, mutta koskaan ei tiedä mikä sytyttää sillat tuleen…
Sitä voinkin sitten murehtia tämän illan.

Hyvää ystävänpäivää kaikille lukijoille.

Ei kommentteja: