Vuoristorataa

Vuoristorata päivä. Aamu oli aivan kamala. Heräsin liian aikaisin. Oli todella vittumaisen paha olo ja täytyi vielä jaksaa aamusta lähteä hammaslääkäriin. Lääkäritäti sitten onnistui puuduttamaan yläleuan lisäksi myös puolet nenästäni. Kun pääsin kaupungilta kotiin oli ihan superhyper-hyväolo. Sovittiin sitten ton puoliskonkin kanssa ostosreissusta iltapäivällä. Hän tarvitsee uusia työvaatteita ja munkin on varmaan pakko ostaa itselleni uudet farkut... Eihän niihin tietenkään rahaa ole, mutta en nyt jaksa sitä miettiä. Meidän perheessä muuten tuo miespuolinen henkilö käyttää huomattavasti enemmän rahaa vaatteisiin kuin minä. Kampaaja kustannuksetkin alkaa olla samaa luokkaa. Mä johdan varmaan enää tuolla meikki ym. hygieniatarvike puolella. No siis käytettävissä olevasta valuutta määrästähän se johtuu, kyl mäkin varmaan viettäisin aikaa vaatekaupoissa huomattavasti enemmän jos olis rahaa.

Niin siis nyt on taas menossa ahdistusvaihe. Tuolta hyvästä olosta tultiin taas kyllä alas kuin kivi. Eikä siihen taas niin kamalasti tarvittu. Muutama epäystävällinen sana. Enkä mä edes ole kovin herkkä, joskus joku vaan osuu sattumalta tai tahallaan hiukan arkaan paikkaan.

Taidan keittää kahvia. Kahvi auttaa aina. Varsinkin jos sen voi juoda sohvan tai sängyn nurkkaan käpertyneenä ulos tuojottaen surullisen musiikin soidessa. Suolaiset kyyneleet sopivat kahviin loistavasti.

Päässäni on pyörinyt pätkä novellia, joka täytyisi saada myös ulos. Ehkä ensi yönä.