Elämällä sitä on aina välillä tapana muistuttaa realiteeteistä. Viime postauksessa suitsutin kuinka kivaa elämä on ja miten mukava työpaikka mulla on. No eipä varmaan ole enää kauaa. Uusi kirosana aikaisempien listaan on yt-neuvottelut. Ei ole vaikea arvata, että itsellä ei ole töitä kovinkaan kauan kun on vielä koeaika menossa. Mitähän sitä sitten taas tekis.

On niin kiva saada halolla päähän puun takaa, juuri kun on kerennu ajatella, että elämä olis silleen kohdillaan. Sitten sitä vaan huomaa istuvansa hiljaa sohvalla ja miettivänsä miksi yrittää.