Sataa... Pitäisi nyt edes pienen tauon että pääsisi lenkille. Tylsää.

Tänään on se suuri päivä. Yt-neuvottelupäivä. Jännittää yllättävän vähän, mutta kamalia painajaisia näin kyllä koko yön. Mitäpä siinä toisaalta jännitettävää. Potkut tulee, ainoa kysymysmerkki on et milloin.

Eilen oli paljon synkkiä ajatuksia. Kirjoitin ne tänne ja pyyhin pois. Miehellä oli ihmeellinen päivä eilen ja se sai minut ärtymään. Ja kun ärsyynnyin tarpeeksi, rupesin miettimään kaikkien ongelmien alkulähdettä eli itseäni. Kun ei kykene niin ei kykene. Kun ei voi, niin ei voi. Kun ei halua, niin ei halua. Edes ajatuksissani en halua, ellen kuvittele olevani joku muu.

Sade kasteli parvekkeella kuivumassa olleet pyykit. Nyt ei sitten ole mitään päälle pantavaakaan töihin.

Tyhjää ja tyhmää tajunnanvirtaa taas tämäkin.