torstaina, elokuuta 31, 2006

Kulissit, kulissit ja kulissit...

Ensi talven lapinmatkasta on alettu taas vääntää. Samat ongelmat ja näkökohdat kuin viime keväänä, seura vaan olis asteen verran huonompaa. En jaksaisi tapella ja kun järkisyillä perustelu ei riitä, niin antaa sitten taas olla.

Viime kerralla tämän asian puiminen sai aikaan riidan, joka tietenkin sai aikaan riitojen sarjan ja varsinaisesta aiheesta eksyttiin kaikkiin muihin toisen vikoihin ja virheisiin. Riitojen huipennus oli se, kun mä tyynen rauhallisesti totesin, että "Olisit joskus mies, niin mun ei tartteis." Nyt keikutaan taas tuolla rajalla. Viimeksi sain tuon lauseen anteeksi pyytämällä, tuntui vain pahalta pyytää, kun oikeastaan en ollut pahoillani. Meillä on sitten vain eri käsitys siitä mitä on olla mies. Minulle mies ei ole pelkästään se, jolla on munat ja suurempi palkka. Miehenä oleminen on myös vastuunkantamista ja tietynlaista aikuisuutta. Mies tulkitsee huomautteluni tietyistä asioista, jotka katson kuuluvan hänen vastuulleen, tyytymättömyydeksi siihen, ettei hän aina tanssi pillini mukaan. Turhaa kai on sanoa, että välillä se pilli tuntuu olevan ainakin minulta hukassa. On vain olemassa asioita, jotka täytyy tehdä halusi tai ei. Ja kyse ei edes ole siitä, että minä haluaisin ne tehdyksi, vaan siitä, että taustalla on joku suurempi taho, jota varten ne on tehtävä, että saisi elää rauhassa. Mä olen yrittänyt vääntää rautalangasta tätä asiaa, enkä sitä tässäkään onnistu kunnolla ilmaisemaan. Mut vaan on kasvatettu velvollisuuden tuntoiseksi ja velvollisuuden hoitaminen menee mun oman mukavuuden halun ohi.

Olipas vuodatus, mutta oli pakko sanoa. En jaksa tuota sohvalla mököttävää 5-vuotiasta enää. Hänellä on ollut raskas työpäivä, joten nyt hän lepää...

Toinen asia mikä tässä viime aikoina on vähän mietityttänyt, on vanhan kirjeystävän outo käytös. Hän oli nuoruudessani monia vuosia se rakkain kaiken ymmärtävä kirjeystävä. Löysin hänen uudelleen muutama kuukausi sitten netistä ja olemme puhuneet paljon sen jälkeen. Hän on kertonut paljon omituisia juttuja ja nyt sitten paljastui, että hän on valehdellut kaiken. Mä en ollut edes vihainen, kysyin vain miksi. Mitä hyötyä tuollaisella voi saavuttaa? Huomiota? En mä tiedä. Ristiriitaisia fiiliksiä aiheuttaa, ennen niin mukava ihminen alkoi vaikuttaa yht'äkkiä täysin idiootilta.

Ei kommentteja: