Syksy tulee. Fiilikset muuttuvat entistä irrallisemmiksi ja synkemmiksi koko ajan. Mikään ei oikeastaan kiinnosta. Itse on jotenkin pysähtynyt sivustakatsoja maailman vilistäessä ohi.

Hermostuttaa ja jännittää. Ensimmäinen päivä uudessa työpisteessä. Uudet rutiinit, jotka eivät ole rutiineita. Kaipa siitä selviää. En oikeastaan jaksa välittää.

Huono aamu. Peilistä katsoo hirviö. Liian vähän huonoa unta nautittuna. Pakko mennä salille, jotenkin normaalissa elämässä on roikuttava kiinni. Viikko täytyy vielä jaksaa. Sitten voi muutaman päivän vain olla ja käpertyä peiton alle piiloon koko päiväksi. Kukaan ei tule kysymään mikä mulla on. Voi vain unohtua sinne ajattelemaan synkkiä.