tiistaina, syyskuuta 19, 2006

Pienellä kerällä peiton alla. Mistä tämä kipu taas syntyi. Ei ulospääsyä, ei reittiä pois.

Kun mikään ei tunnu sujuvan. Kaikki tuntuu väärältä. Aika kuluu liian nopeasti, juoksee hiekkana läpi sormien.

Kun kenellekään ei voi luvata mitään. Ei ole mitään annettavaa. Ei mitään varmaa mistään, ei edes huomisesta.

Iloinen hymy ja keveät jutut. Aina ei jaksa.

Ei kommentteja: