Voisin kirjoittaa jotain hyväksytyksi tulemisen tarpeesta ja tyhmyydestä. Tai oman arvonsa testaamisesta ( Tiedättehän, siitä mitä ainakin naiset harrastaa; markkina-arvon tarkistamista) ja tyhmyydestä. Mut en taida. En uskalla. En halua taaskaan ajatella.

Kaivaukset jatkuvat sitten vielä pari viikkoa. Jälleen kerran aikataulut ovat pettäneet, mutta minkäs teet kun maanpinnan alle ei näe kuin kerros kerrokselta. Yllätyksiä tulee aina. Onneksi sää näyttää paremmalta. Jo tuota vettä kerkesi tullakin viime viikolla.

Eipä tässä elämässä mitään muuta uutta ole. Tänään en edes herännyt tappokrapulaan, vaikka kotiuduinkin vasta aamulla. Elämä on kyllä mennyt aika risaiseksi. Täytyisi hiukan parantaa tapoja.

Edit: Heräsin aamulla mukaviin tunteisiin ja ajatuksiin eilisestä illasta. Kyllähän päivä sitten toi kurinpalautusta asian suhteen, mutta elämä on....