Olipas reissu. Oli kyllä niin järjettömän kivaa. Oikeesti. Pitkästä aikaa. En muista millon viimeks olen nauranut oikeesti ja aidosti niin paljon kuin Lauantai aamuna Hesan rautatieasemalla. Hauskaa ja ilman niitä lärvejäkin. ;)

Kerrankin voi sanoa vain kiitos, ilman sitä anteeksi osiota. =)
(- Siis mähän en tehny mitään tyhmää, Enhän?)

Lauantai menikin sitten mukavasti horteessa, kun en sitten nukkunut varmaan yhtään edes niinä aamun tunteina kun siihen olisi ollut mahdollisuus. Kamala ahdistuskohtaus. Pulssi varmaan jotain 200. En oikeestaan edes tiedä miksi. Niitä vaan tulee ja menee. Tuojotin kattoa ja Lana kävi välillä nuolemassa mun kättä. Söpöläinen.

Päivällä olinkin sitten appivanhempien luona kohtelias vieras ja vedin kahden ja puolen tunnin päiväunet. Ihmeen hyvin jaksoin sit viel illan saunoa ja juoda muutaman siiderin miehen siskon tykönä, eikä hermot menny edes parisuhde/häät/lapset/oma asunto -akselilla käytyihin keskusteluihin. Yöllä sitten tuli muutama kännipuhelu, joista toista olisin kyllä voinut jatkaa pidempäänkin. Wink!!! Mulle voi soittaa muutenkin kuin kännissä, OIKEESTI!!!

Tänään sit taas miehen siskon luota appivanhempien luo syömään ja pelattiin siinä sitten muutama erä pictionarya. Kauhee huuto ja mekastus. Kivaa oli taas, kun ei menny liian vakavaksi. Ja siis, mähän en osaa piirtää.

Mutta oli kyllä kiva päästä kotiinkin. En varmaan taaskaan sanonut mitään koko junamatkan aikana. En jaksanut, eikä ollut kamalasti asiaa. Jos olisin suuni avannut niin siitä olisi vain tullut tarpeeton riita. Kotona painuin heti lenkille, ja vasta lenkiltä tultua vedin pultit tekemättömistä kotitöistä. Tai siis kunhan nyt huomautin. En jaksanut jatkaa. Vähän silleen luovuttaja fiilis ton asian suhteen jo.