Hienoa, en pysty lukemaan blogiani ollenkaan.

Elossa ollaan, edelleen. On ollut hiukan kiire, mutta nyt kiireet ovat ohi. Töitä ei ole edes tiedossa ja muutenkin on taas kaikki auki hamaan tulevaan. Inhoan kevät-talvea ja kevättä. Suunnilleen maailman stressaavin aika vuodesta toiseen. Viimeksi taisi olla täysin stressitön kevät vuonna -96. Laskekaa siitä.

Viimeisestä kunnon lomasta on suunnilleen yhtä pitkä aika.

Mitäs tässä.. Katselin tuossa juuri euroviisukarsintoja ja näin puolivälissä kun mennään, niin huonolta näyttää. Surkeeta, surkeeta ja surkeeta. Ei oikeastaan mitään hyvää sanottavaa oikeastaan kenestäkään. Ilmeisesti esiintymispaikan äänentoistossakin olisi parantamisen varaa, vai olenko ainoa, jonka mielestä solistin ääni hukkuu musiikin taa?

Sitten lopuksi vähän silmänruokaa... Okei, okei... Onhan tämä herkkua myös korville, mutta minkäs teet, tuo mies vain on ilo silmälle. ;D