Väsyttää. Viime viikko oli pitkään aikaan rankin viikko. Paljon töitä ja siinä sivussa epätoivoisia yrityksiä muuhun elämänhallintaan huonon omantunnon johdattamana. Aamulla salille ja sieltä suoraan töihin. Yhdeksältä aamulla kun läksin niin yhdeksän jälkeen illalla olin kotona. Mieltä painoivat myös terveyteen liittyvät asiat ja todellakin se huono omatunto.Viikonloppu oltiin Helsingissä miehen ystävän luona. Olin varmaan poissaoleva. En jaksanut kiinnostua. Kunhan nyt vain taas onnistuttiin antamaan kuva onnellisesta pariskunnasta. Mies sanoi, että meillä menee hyvin. Kai meillä sitten menee. Rauhallisesti ainakin.

Sain äsken puhelinsoiton, joka vahvisti asian, jota olin jo itsekkin epäillyt ja johon olin henkisesti varautunut. Enää se ei aiheuttanut romahdusta ja tuntien itkukohtausta. Ei oikeastaan tuntunut miltään. Pelottavaa sinänsä. Uutiset olivat huonoja, mutta kaikkeen tottuu... Tällä kertaa olin valmistautunut ja kylmän rauhallinen. Inhoan yllätyksiä.

Ulkona on pakkasta ja paistaa aurinko. Olisin kyllä tänään kaivannut synkkyyttä, harmautta ja vesisadetta.