Pää ei kestä näitä jatkuvia painajaisia. Olen niin väsynyt, että nukun painajaisista huolimatta. Herään yöllä kauhusta jäykkänä, mutta valoja ei jaksa sytyttää ja mieltä rauhoitella. Pakko saada unta, vaikka kuinka huonolaatuista. Viime yönä olin myöhässä. Joka paikasta. Oletettavasti myös elämästä. Tärkeät asiat menivät sivu suun ja muutenkin mokasin kerta toisensa perään. Niin, ja lopuksi piileksin jossain mökissä karussa jonkinsortin kirvesmurhaajaa.

Ulkona on pimeää, harmaata ja sataa vettä. Kunhan nyt vain totesin. Mikään ei ole muuttunut ja tuonne synkkyyteen on pakko mennä.

Menemme tänään katsomaan asuntoa. Ihan vain huviksemme. En tiedä kuinka huvittunut asiasta olen. Liikaa vaivaa, likkaa sitoumuksia.