Pan's Labyrinth kesti hyvin vielä toisenkin katselukerran. Yhtään ei kaduta. Aivan ihana elokuva edelleen. Ja se kieli... Kuinka voi olla jokin kieli niin kaunis.

Kotona tilanne taas kiristyy. Olihan tässä jo välissä pari kohtuullisen hyvää päivää. En jaksa, en siedä, en kestä... Olisinpa kuunnellut sitä ihmistä joka joskus sanoi, että sitten kun rupeat seurustelemaan, mieti ensimmäisten kuukausien jälkeen asiat, joita toisessa et voi sietää, läpi. Kerro saamasi tulos kymmenellä ja mieti kestätkö niitä sittenkin. Suhteen alussa pikkuviat eivät tunnu maatakaatavilta, mutta vuosi tolkulla tappelua samasta aiheesta voi olla liikaa. Silloin luulin että kestäisin, nyt tuntuu etten kestä.

Puhuin tästä asiasta erään työkaverini kanssa, joka on hiukan omaksikin yllätyksekseen menossa naimisiin kesällä. Hän esitti sen saman kysymyksen, jota usein kysyn itseltäni. Mistä sen tietää, onko tämä Se Oikea. Minusta on kerran tuntunut siltä, ja sillä kertaa ei kyseessä ollut Mister Se Oikea. Nyt ei tunnu siltä. Työkaveri sanoi, että suhteen eteen on tehtävä työtä. On päätettävä, että suhde paranee ja että sitä kannattaa jatkaa. Sitä ennen täytyisi varmaan puhua asiasta.. Ja molempien tulisi haluta yrittää...

Ihmissuhdeviidakossa olen aivan eksyksissä.