Mikähän siinä on, että minä en lämpene eteläeurooppalaisille miehille. Vietin sellaisen "lapsenvahtina" eilen muutaman tunnin ja sinä aikana hän sai minut tuntemaan oloni vaivaantuneeksi ja jollakin tavalla esineellistetyksi. Komea kolmekymppinen mies, jolle naisten naurattaminen on elämäntehtävä. Tavallaan fiksukin, ymmärsi kulttuurierot, mutta No sanaan loppui kyllä englannintaito. En ole koskaan välittänyt sellaisesta ylenmääräisestä liehittelystä, pussailusta ja halailusta, pehmeiden puhumisesta ja siitä macho asenteessa, jossa kunnon mies ottaa mitä haluaa ja naisella ei ole sananvaltaa, täytyy vain olla ylpeä siitä, että machomies vie. Yök. En ymmärrä näitä naisia, jotka varta vasten näitä miehiä menevät esim. Kreikkaan etsimään. Onko se joku itsetuntotrippi kun tumma mies kehuu maasta taivaaseen, katsoo silmiin ja valehtelee sujuvasti saadakseen mitä tahtoo? Ja mitähän se kertoo minun itsetunnostani, kun minun on vaikea mennä tuohon peliin mukaan, vaikea ottaa vastaan kehuja ja kohteliaisuuksia? Ei kai niissä mitään pahaa ole, tuntuvat vain niin valheellisilta.

Mitäs muuta elämässä... Tuntuu olo niin saamattomalta, että rupesin kasvattamaan tomaatteja. Yllättävän viihdyttävää, vaikka välillä olenkin saanut aikaan valmiiksi aurinkokuivattuja tomaatteja... =(

Huomenna olisi tämän kuun toinen työpäivä, tai siis ensimmäinen kahdesta. Illalla pitäisi sitten suunnistaa baariin. Jotenkin juhlimishalut ovat vain olleet tiessään. Viina kyllä maistuisi, ei siinä mitään. En vain jaksaisi baarien tungosta ja sitä lihatiskimäistä arvostelua. Vetäisin lärvit ehkämieluummin kavereiden kanssa.