Jahas jahas, olis taas ilmeisesti aika päivittää kuulumiset. Kevät on vain niin odotuksen aikaa. Kesä, lenkkeily, työt... Kaikki asiat ovat ikäänkuin jonossa, tulossa, mutta eivät aivan vielä täällä. Ensimmäistä kertaa vuosiin todella odotan kesää ja kärpäsiä. Toivottavasti myös aurinkoa ulkotöissä ja paljon mukavia muistoja. Vaikka onkin tunne siitä, että kaikki voi muuttua hyvinkin pian, on elämässä erilaista turvaa kuin ennen. Ja siitä saan kiittää ystäviä. Tämä talvi viime syksystä lähtien on syventänyt ja muuttanut montaa ystävyys-suhdetta todella perusteellisesti kohti entistä tukevampaa pohjaa. Ystäviä on jäänyt matkalle, mutta toisaalta uusia tuntuu tulevan kokoajan lisää.

Viime viikko oli kovin hektinen, en tosin tiedä miksi. Mitään konkreettista ei tullut tehtyä. Töitä muutamana päivänä ja epätoivoista shoppailua niin ikään.

Perjantai-ilta kului mukavissa merkeissä Sebastianin kanssa. Kuten jo silloin illalla sanoin, on hienoa, että jonkun "uuden" ihmisen kanssa on niin helppo olla. Helppo keskustella ja helppo olla hiljaa. Ei tarvitse olla mitään muuta kuin on. Oli todella hienoa, että tulit, vaikka Turku kohtelikin hiukan kaltoin. =) Lauantaina paranneltiin krapulaa katsomalla kuinka toiset kärsii vielä huomattavasti enemmän (leffat Saw II ja III) ja kieltämättä hyvin toimi. Loppukin kapula pyyhkiytyi illalla pois saunan lauteilla.

Sunnuntai onkin sitten ollut täysin toimeton päivä. Rauhallisella sunnuntaikävelyllä tosin talvi yllätti kesken kaiken. Ja mä kun kuvittelin että tulisi kevät ja pääsisi juoksemaan. I know, I'm obsessed. =D