Seitsemän vuotta.

Seitsemän vuoden yhdessäolon jälkeen on parisuhteessa odotettavissa se ensimmäinen vakava kriisi.

Parisuhteestani puuttuu tällä hetkellä kaikki parisuhteen tunnusmerkit. Yhtähyvin voisimme olla vain hyviä ystäviä tai kämppäkavereita. En tiedä onko enää olemassa "meitä". Meillä on yhteisiä suunnitelmia, ympäristön pakosta. Mutta meillä ei ole halauksia, suukkoja, läheisyyttä, puhumattakaan seksistä. Muistan hyvin milloin viimeksi itse sanoin rakastavani, mutta milloin viimeksi kuulin nuo sanat. Meillä keskustellaan, mutta vain kepeistä jokapäiväisistä ajankohtaisista asioista: kansalaispalkasta, tv-ohjelmista, säästä, kirjoista, peleistä ym. Mutta meillä ei puhuta meistä.

Apulanta:Viisaus ei asu meissä

Oon tehnyt asioita
joilla ei oo muuta tarkoitusta
kuin olla tikareita
jotka tarkoitettiin ainoastaan
sinuun uppoomaan

Antaisin anteeksi
jollen heikolta näyttäisi

Sun kärsivän tahtoisin

Viisaus ei asu meissä
Ei rankaisu muuta tietämme
Luopumaan ei suostuta edes tyhmyydestämme

Kun alta murtuu katu
Terävät reunat voidaan pyöristää
ettei jalkoihin satu
Mut sitä ei voi kiistää ettei se oo
hajonnut jo

Iskuja vyön alle
enemmän kuin muualle

Varkaalta varkaalle

Viisaus ei asu meissä
Ei rankaisu muuta tietämme
Luopumaan ei pystytä edes ongelmistamme

Tappaa ei ollut tarkoitukseni
vaan rampauttaa pysyvästi
niin että joka päivä muistaisit
joka päivä koko loppu elämäsi
missä teit sen minua koskevan virheen

Viisaus ei asu meissä
Ei rankaisu muuta tietämme
Luopumaan ei suostuta edes tyhmyydestämme

Viisaus ei asu meissä
Ei rankaisu muuta tietämme
Luopumaan ei pystytä edes ongelmistamme

Nostaa kissa pöydälle ja silittää sitä vastakarvaan. Täytyisi vain laittaa kaikki peliin ja olla pelkäämättä mitä tapahtuu. Elämä näin on pysähdyksissä. Enkä koskaan pääse eteenpäin elämällä näin.