lauantaina, maaliskuuta 10, 2007

Aamulla viisi minuuttia hyvää oloa toisen kainalossa unisena. Tunnin päästä totaalinen romahdus. Kiukuttelua ja valitusta. Nitinää ja kitinää. Uhmaikäinen viisivuotias, jonka tapakasvatus on ollut jäissä. Perheen odotettu poika kolmen tytön jälkeen. Hemmoteltu kuopus, suvun jatkaja.

Töihin. Loputon väsymys vaivaa. Ei jaksaisi edes kävellä rappuja ylös, saatikka juosta bussipysäkille.

Ei kommentteja: