No jopas,on taas päässyt tämä bloggaaminen unohtumaan aivan täysin. Tai unohtumaan ja unohtumaan. Itsesensuuri ollut päällä.

Työasiat on nyt vihdoinkin järjestyksessä, ainakin Elokuulle asti saa nyt hengähtää ja keskittyä työntekoon. Sitten taas uudet jutut ja ongelmat. Rahatilanne on edelleen huono, eikä tässä nyt ihan äkkiä ole mitään parannusta tulossakaan. Parisuhteesta en jaksa puhuakaan. Paska mikä paska. Lenkkeily on edelleen elämän helmi. Nytkin tässä odottelen että pääsisin lähtemään, varsinkin kun aurinko paistaa ja lämpöasteita on t-paita kelin verran.

Eipä tässä oikeastaan mitään ihmeitä ole tapahtunut. Viikonloppu meni töissä, vaikkakin lauantai-ilta vietettiin kantiksessa kosteissa tunnelmissa, niin sunnuntaina oli ihan hyvä fiilis mennä salille töihin. Se olikin sitten siellä viimeinen vuoro aikoihin. Mitään ei ole ainakaan sovittu ja muutenkin kun kaivaukset alkaa, niin paljon mitään ylimääräistä ei jaksakaan tehdä. Nyt onkin pitkästä aikaa seitsemän päivää putkeen vapaata. Tässähän saa melkein tehtyäkin jotain muutakin kuin treenit. Täytyisi pihaa laittaa ja kämppäkin taitaisi vaatia kevätsiivouksen. Viikonloppuna miehen sisko tulee kylään ja ensi viikolla toivon mukaan äiti rantautuu Turkuun. Tarkoitus olisi kierrellä kirppareita ja täytyy vähän tuota museoiden tarjontaakin kartoittaa, jos olisi joitain kivoja näyttelyitä. Ja jos sää sallii niin jokilaivalle täytyy päästä istumaan.

Yllättävän vähän ahdistaa nuo lähestyvät synttärit. Ilmeisesti koko 30-kriisi on niin voimissaan, että en jaksa paljon huolestua yhdestä vuodesta lisää. Nämä ovatkin sitten viimeiset synttärit, joissa puhutaan numeroista. Tästä lähtien lasketaan korkeintaan taaksepäin. Tarkoituksena olisi siis grillailla ja syödä kakkua vapun ja mun synttäreiden kunniaksi. Ja tietysti täytyy taas läträtä sen viinankin kanssa. =)

Mutta kesää kohti. Vielä olisi matkaa.. Rantakunto 2007 ei vielä ole saavutettu ja saattaa jäädä kokonaisuudessaan saavuttamattakin. Pitäisi kai kuitenkin olla tyytyväinen.